"HOI AN"



21.02.18



Oleskeltiin viikko Hoi Anissa ja se oli kyl enemmän ku chilli seitsenpäiväinen jos jotain. Tavattiin tossa aikasemmin - tarkemmin ottaen Phu Quocin saarella eräs suomalainen pariskunta, Ilari ja Salli. Terkkuja heille! Tyyppien kans synkkas läpät sen verran hyvin yhteen, et päätettiin jo tuolloin tapaavamme uudestaan juurikin Hoi Anissa. Varattiin eräästä äärimmäisen sympaattisesta villasta pari huonetta parvekkeilla ja asetuttiin taloksi. Se on kyl absurdia kuinka halvalla täältä saa sitä niin sanottua arjen luksusta. Tää mesta oli ihan riisipeltojen laidalla, parin kilsan päässä matkailijoiden suosimasta muinaisesta kaupungista eli käytännössä Hoi Anin keskustasta. Talo tarjos kattavan aamupalan, anto käyttöön ilmaset tsygät joka päivälle ja tarjos todella rennot illanvietot omalla isolla parvekkeella. Siinä oli hyvä kelailla elämän pieniä tai miksei vaikkapa vähän isompiaki kysymyksiä.


We stayed one week in Hoi An and that was more than chill 7 days if something. Met this one couple from Finland, Ilari and Salli, earlier on our travels in Vietnam - at Phu Quoc island to be more specific. Everything really synced between us four so we decided to meet again at Hoi An later on. We booked two rooms from this one very sympathetic villa and settled down. It’s absurd how cheap you can get that so called every day luxury to your life from here. This place was just next to rise fields, few kilometers away from the ancient town - which basically means the city centre. Encompassing breakfast was included in the price, as well free bicycles by the house to get around the area. Big private balcony on top of that provided everything we needed for a relaxing week.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙​​


Muiden ihmisten kohtaaminen reissun päällä on muutenki yks parhaista jutuista mitä tästä koko reissaamisesta jää konkreettisesti käpälään. Se on niin erilaista verrattaen uusien tuttavuuksien tapaamiseen kotitonteilla. Muut travellaajat on aina enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia persoonia, joiden kans ajatusten vaihtoa on avartavaa harrastaa ja uusia elämänoppeja rekistöröityy mieleen ihan eri otteella. Jokseekin opettavaista, mut samaan aikaan ihan päättömän hauskaa. Puhutaan aika pitkälti täydellisestä kombosta. Mut niin, mites se itse kaupunki?


Meeting other people while you’re on the road is most definitely one the best things while traveling around the world. It’s so different compared to meeting new people in your home town. More or less, other travelers are almost every time interesting personas somehow. It’s fascinating to change thoughts, no matter are we talking about casual every day stuff or more deeper subjects. You always learn something new and it’s more than fun at the same. Talking about a perfect combination if something. But yeah, so, how’s the town itself?





Hoi An is famous for its lanterns.



Hoi An tuntu heti kärkeen todella vastaanottavaiselta - ja taas kerran ihan erilaiselta muihin meän kohteisiin verrattuna Vietnamissa. Heti eka minuuttien aikana selväksi käy pari juttua. Eka on se, et jos jostain, niin täältä löytyy räätäleitä. Niitä oli paljon. Siis todella paljon. Palveluntarjoajat oli myös selkeesti hyvin ajan hermolla, mitä tulee eri kuoseihin tai nykypäivän leikkauksiin vaikkapa pukuasioissa. Jos meän reissun päätepysäkki olis just Hoi An, niin salettiin tulis teetettyä jonku näkönen vaatekappale kotiinviemisiksi. Mikko fantasioi hyvin istuvasta puvusta, jota koristelis mitä irstain kuosi. Mut silleen hyvän maun rajoissa - niinku jäppinen itekki. Toinen juttu on lyhdyt. Siellä on kaupungin pormestarilla välähtäny vimpan päälle mitä tulee brändäykseen, koska tää lyhtygeimi toi kaupunkiin äärimmäisen tunnelmalliset vibat. Ja niinku räätäleissä, lyhtyjenkään kappalemäärässä ei tosiaan oltu kitsasteltu. Ja se oli just se juttu. Taispa jossain olla jopa mainittu, et Hoi An kuuluu maailman kaupungeista kärkipäähän ku puhutaan uniikista brändäyksestä. Ei kyl ihmetyttäs mikäli näin tosiaan on, sillä kun aurinko laskee ja lyhdyt saa valot, niin käyskentely pitkin Hoi Anin muinaista kaupunkia on yksinkertasesti maagista ajanvietettä.


Hoi An felt immediately receptive - and yet again very different compared to other destinations we’ve been in Vietnam so far. Right away, during the first minutes there, couple of things became very clear. First of all, if somewhere, from here you can find a proper tailor. And there was a lot of them. We mean, a lot. And they were clearly up to date when it comes to certain design, or cutting if talking about getting a suit done. If this would be a last stop of our trip, we would export some fine Hoi An tailoring back home for sure. Mikko already started to fantasize of getting one close-fitting suit filled with some lewd pattern tailored here. You know, something within limits of a good taste - like Mikko himself. Another thing is lanterns. Mayor of Hoi An must have gotten a brilliant idea back in the days because this lantern game here takes everything to a whole new level. And like tailors, there is a LOT of them. And that is exactly the thing. It was mentioned somewhere that Hoi An is one of the top cities in the world when it comes to unique branding. Wouldn’t be that surprised ‘cos it’s a fact that when the sun goes down and lanterns lights up, it’s just simply magical to roam around the ancient town.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙​​


Jos unohdetaan haippaaminen lyhdyistä ja brändäyksestä, niin kaupunki täyttää joka tapauksessa kaikki kauneuden kriteerit. Keskellä virtaava joki ja sitä ympäröivät vanhat rakennukset sai muistelemaan käyntiä Venetsiassa. Toki Venetsia on nyt ison kaliiberin juttuja tähän verrattuna, mut samanlainen oman tyyppinen romantiikka on läsnä, sitä ei käy kieltäminen. Taidetta, putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja baareja (sekä tietty niitä räätäleitä) on käytännössä tarjolla ihan kilometrikaupalla. Myös muut turistit tietää saman, sillä matkailijoita oli varsinki pääalueen tuntumassa todella rutkasti. Mut jos Hoi An ei jotain ole, niin se ei ole kaupunki viriiliä yöelämää varten. Kello kybän tai maksimissaan yhdentoista korvilla lyhdyt alkaa sammahtelemaan ja Vietnamin Venetsia siirtyy yöpuulle. Toki siellä on muutama paikka auki vähän pidempäänkin, mut ne ei sinänsä tuntunu kovinkaan kulttuuririkkailta kapakoilta. Sen sijaan maaseutu päräytti kyllä ja isosti. Jos joku, niin fillari on se kulkupeli, jolla tän kaupungin sekä sen ympäristön tutkiminen luonnistuu iiseiten. Tasaista maata, häkellyttävän laajoja riisipeltoja ja sympaattista maaseututunnelmaa löytyy melkeen kivenheiton päästä ytimestä. Tää kohde on todellaki käymisen arvonen jos Vietnamin tutkiminen on bucket listillä.


If we forget about the hype what it comes to lanterns and branding, this town still fulfills every criterion of beautifulness. River flowing in middle of an old buildings reminded us of Venice in Italy. No doubt Venice is way bigger caliber stuff compared to this one but there is this same kind of touch of romance included, no denying there. Art, boutiques, cafés, restaurants and bars (plus tailors of course) are more than common around the ancient town. Other tourists have realized the same as main area gets really crowded time to time. But if Hoi An is NOT something, it’s not a place for a vibrant night life. Around 10, or maximum at 11 pm, lanterns get turned off one after another and this Vietnamese Venice is ready to go to bed. There’s still few places open ‘till late but wouldn’t say they are that culture-rich experiences. No matter the night life, country side offered some good times instead. If something, cycling is the thing to get around here most easily. No ups and downs anywhere, magnificent rice fields and comely touch of nature just a short distance away from the town. Hoi An is really worth a visit if exploring Vietnam is on your bucket list.





Narrow streets of ancient town.





Fresh from the market.





Did we mention about the lanters already?







Evening lights of Hoi An were beautiful.



Mainittakoon tähän loppuun vielä muutama sananen kiinalaisesta uudesta vuodesta. 16. päivä helmikuutahan vaihtui virallisesti uusi vuosi ja myös Vietnamissa siirryttiin elämään koiran vuotta. Tapahtumaa paisuteltiin muhkeasti ku kyseltiin paikallisilta aiemmin, et mitä kaikki pitää sisällään. Kysehän on siis vajaa kahden viikon loma-ajasta, jota kutsutaan termillä TET. Uudenvuodenaatto sijoittuu keskivaiheille tätä jaksoa. Meille kerrottiin käteisen loppuvan kesken automaateista ja liikkeiden sekä ravintoloiden olevan aika pitkälti kiinni. Varmaan jossain tietyissä kaupungeissa ja pienemmissä pitäjissä näin tosiaan voi ollakin, mut turistin ja Hoi Anin näkökulmasta selvittiin aika vähällä. Toki osa putiikeista tosiaan oli säpissä, mut yleisesti homma pelas joka päivä. Juhlinta uudenvuodenaattona oli ainakin Hoi Anissa yllättävänkin rauhaisaa, jota selittänee se, et ymmärtääksemme TET:n aikana onkin enemmän tapana kokoontua perheen luokse kotikonnuille kuin juhlia megalomaanisesti kylillä riekkuen. Paikallisten uskomukset uuden vuoden suhteen on yleisesti mielenkiintoista ihmeteltävää. Jengi uskoo mm. siihen, et se ihminen, joka eka astuu huusholliin sisään ku kello siirtyy uuteen aikaan, tuo mukanaan onnea tai päinvastoin - riippuen kuka kaiffari on kyseessä. Myös erilaisia papruja sekä muita dokumentteja poltettiin pitkin viikkoa isoissa tynnyreissä tai muissa padoissa, joka toimi eräänlaisena onnenkantamoisena tulevaa ajatellen. Hassuja juttuja seurata vierestä.


To mention something for the last words, that would be about the Chinese New Year. 16th of February was officially the last day of 2017 as Vietnamese turned the page and started to live the year of the dog. Whole event was lengthen a bit by the locals when we asked what it’s all about in general. To give a little background to a story, New Years Eve is situated in middle of this 2 week long holiday period called TET. We heard multiple warnings how cash run out of ATM’s and stores are pretty much closed the whole time. Maybe it could be like that, in some smaller towns or villages, but from Hoi An tourist perspective everything went by pretty smoothly. There was some places closed as well but generally the whole TET period and NYE were surprisingly peaceful in Hoi An. As we understood, TET is more like a family gathering than an event for partying insanely. Locals beliefs to new years’ traditions are interesting stuff to observe though. What we heard, it’s a true story to believe that the first person who enters the household after the year has changed brings luck or misfortune - depending who the person is. Also burning different kind of papers or documents seemed to be some kind of a tradition for bringing more luck for the upcoming year. Funny things to stand back and testify.







Rice fields during the sunset were incredible.



Me siirrytään viettään koiran päiviä seuraavana Da Nangiin ja milläpä muulla ku omalla pyörällä! Ostettiin nimittäin Ilarilta ja Sallilta heän Hanoista hankkima mopedi, koska tyyppien loma-aika oli loppumaisillaan, joten meän pyörädilemma eskaloitu ku itestään. Ajokortti jäi nyt tähän otteeseen hankkimatta pitkien pyhien ja odotusaikojen puolesta, mut eiköhän me pysytä hengissä ja poissa ongelmista. Lisää faktaa siitä miten pyörä kulkee ja renkaat rullaa seuraa myöhemmin! Palataan!


Anyway, we are about to move to live the dog’s life to Da Nang now - with our OWN bike that we bought from Ilari and Salli! They got it from Hanoi earlier but because of their holiday is coming to an end, it means our dilemma with getting the bike solved basically on it’s own. Our driving license is another thing but we promise to do our best to stay alive and not get into a trouble. More experiences with the bike later on! Bye for now!



by Tour le Couple






"DA LAT"



10.02.18



Kylmästä lämpimään. Eiku siis nyt tais mennäki toisinpäin. Hyödynnettiin saarelta löytyvä lentokenttä ja teleportattiin ilmareittejä pitkin yhden pysähdyksen menetelmällä kohti itää - mestaan nimeltä Da Lat. Tää koleus olikin kyl konkreettinen. Ilmasto muistutti meitä korkeuseron puolesta suomalaisesta kesästä. Päivällä aurinko lämmittää sopivasti, mutta illalla tulee kotimaasta tuttua vaatekaapin sisältöä ikävä. Meillähän ei ole edes mukana pitkiä housuja ja pitkähihaisetkin rajoittuu pariin ohueen huppariin. No, kaupastahan sitä rompetta saa aina, mut tää oli kyl selkee note to self siinä mielessä, et Aasiassakin voi tulla kylmä. Plääni oli alunperin hankkia pyörät. Tätä nyt tuntuu tulevan päiviteltyä joka postauksen yhteydessä, mut Da Latin ilmasto sai meät vähän kelailemaan. Myönnettäköön, et meillä oli kohtuu romantisoitu kuva mielessä meistä ajamassa pitkin paratiisia Vietnamin läpi. On se vähän monimutkasempaa - jo pelkästään just ilmaston takia. Pohjois-Vietnamissahan eli esim. Hanoissa on melkeinpä kylmintä just nyt ja lämpötilat laskeeksi huomattavan koleaksi, mikä nyt täs tapauksessa tarkottaa sellasta 10-15 celsiusasteen lukemia. Siihen mihin on totuttu, puhutaan lähes kakskertaa viileämmästä säästä. Tästä johdannaisena meän pitää vähän tutkia meän keloja viel tän pyörällä ajamisen suhteen. Fakta nyt on kuitenki se, et jonninmoinen checkpoint on Hoi Anissa ja sieltä meillä on tarkotus lähteä kakspyöräsillä johonki suuntaan. Mut ei välttämättä enää pohjoisemmaksi…


From cold to hot. No wait, this time it goes another way round. We took an advantage of that airport at the island and teleported through air to east - to the place called Da Lat. Damn that chilliness was concrete indeed. Climate reminded us from the Finnish summer. Day time works out quite alright but when the night takes over, you really start to miss your wardrobe from back home. We don’t even have a long pants with us and what it comes to shirts, we wouldn’t describe ‘em as best wind stoppers there are on the market. Well, you can always buy more gear so no problem there. Still, strong note to self that you can actually get cold in Asia as well. The original plan was to get bikes. Seem like this is the topic in every post now but after experiencing Da Lat weather, we have started to think about it bit more. Can admit that the image in our head about us driving in paradise through the Vietnam was bit romanticized maybe. It’s little more complicated than that. For example in up north, at Hanoi, it’s almost the coldest season at the moment which means temperature dropping somewhere around 10-15 celsius. What we have used to during our travels, it’s around 2 times colder as average. So, because of that we still have to think about this bike thing a little bit. Fact is, that we are keeping Hoi An as a checkpoint of some kind for finally getting the bikes under our butts. But are we going to be moving more north, the answer is probably not...





Cool vibe in this town. Also by weather a bit!



Se säästä, mites ite pitäjä? Sanotaan, et Da Lat on kukkien kaupunki ja niitä siellä kyl oliki eri väreissä ihan joka puolella. Yleisviba on hyvin positiivinen ja jokseekin erilainen, silleen hyvällä - johtuneekohan tästä korkeuserosta ja paikan vuoristokylämäisyydestä. Myös pinta-ala tekee paikasta mukavan helposti lähestyttävän. Pieniä sympaattisia teitä kiemurteli ku kastematoja sateen jälkeen ja niitä kyl dallailikin mielellään. Mukava kaupunki ennen kaikkea just kävellä. Meän puhelimen terveys-app (toki luvut on suuntaa antavia) osas kertoa, et painettiin sellanen reilu 60 kilsaa jalan täällä. Ei se varmasti kovin kaukana olekaan. Nousuja, laskuja ja pieniä katuja oli niin paljon, et mieleen muistu jopa aika ajoittain taannoinen reissu Lissaboniin. Vaan ne keltaset ratikat suurinpiirtein puuttu. Täällä oli kohtuu länsimaalainen yleistuntuma muutenki ja vaikkapa talot muistuttti tällä kertaa enemmänki meille tuttua rakennusmallia, kuin mihin ehkä muuten ollaan totuttu. Meillä on aika räikeä kolmen kirjo tällä hetkellä paikkoja Vietnamista takataskussa - jokainen ihan erilainen toisistaan. Näistä kolmesta voitais kuvitella tulevamme takas kyl Da Latiin kovinki mielellään.


Enough of the weather, how’s the place itself? They say that Da Lat is a city of flowers and you could really tell that while enjoying your walk around the town. Generally the whole vibe was very positive and somehow... different, as in a good way - must be partly because of that high altitude and this small mountain village atmosphere. Serpentine styled small roads suits you perfect if you into walking around. Our health app stated that we walked more than 60 kilometers during our visit. Of course it’s not 100% accurate but we did lift our feet a lot indeed. That many small streets going up and down that it reminded us from our trip to Lisbon sometimes. Only those yellow trams were missing this time. Our travels in Vietnam consist from 3 very different places now and could easily say that we would come back to Da Lat for sure.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙​​


Kahvila- sekä ravintolatarjonta puolsi myös viihtyvyyden tuntumaa täällä. Tosi siistejä, uniikkeja tai muuten vaan yleismittariltaan kutsuvia paikkoja oli useita mistä valita. Jokseekin hämmentävää, et miks just täällä, mut käytiin ehkä övereimmässä baarissa mis ollaan koskaan elämämme aikana vierailtu. Itseasiassa kaks kertaa. Kyseessä oli labyrintti-teemainen, puitteiden puolesta aivan loppuun asti viety kokonaisuus, jonne todellaki pysty eksymään. Ainaki siltä se aina välillä tosiaan tuntu. Pieniä koloja johtamassa toisiin pieniin koloihin, käytäviin ja muihin onkaloihin. Välillä vastaan saattaa tulla ittes kokoinen mustekala tai toinen baaritiski, jonka olemassa olosta et ees tienny. Tosi uniikki spotti. Löytyy nimellä 100 Roofs, ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen mikäli matkustustöppöset johtaa näille leveyspiireille. Liitteenä käynnistä myös skidi fiilistelypätkä videon muodossa! Käytiin myös Crazy House nimisessä hotellissa, joka oli ihan Liisa Ihmemaassa matskua. Tää tais olla peräti rankattu yhdeksi hämmentävimmistä nähtävyyksistä maailmassa. Hämmentävä se kaiken kaikkiaan oliki. Koska kahvi on läsnä Vietnamissa tosi isosti, niin täältä kyl löyty myös kahviloita just sillä kirjolla. Vimpan päälle eco-friendly hifistelyä, cooleja kahvipaahtimoita tai perus-paikallista muovituolipaikkaa oli tarjolla rutkasti. Ruokapuoli piti oman tonttinsa myös. Parhaat sävärit tuli kyl ehottomasti BBQ-mestoista, jossa ateria tuodaan pöytään raakana ja pöydän keskelle integroituun hiiligrilliin saa sit omaan tahtiin latoa apetta ku siltä tuntuu. Siistejä juttuja!


Cafés and restaurants were top notch here as well. Many cool, unique or just generally above the average places to choose from. Maybe bit confusing why exactly here but we discovered probably the most entertaining bar we ever been before. Went there twice actually. It was kind of a bizarre labyrinth themed installation where you really could get lost. At least it felt that way! Narrow paths leading to even more narrow paths and small holes leading to dark caves. You could bump into a octopus or even a new bar you didn’t even know that existed before you actually got there. Ultimately unique spot! It can be found by the name of 100 Roofs, most definitely something to check out if planning to travel to Da Lat anytime in the future. Take a loot at the video we made of our visit to this place embed in the end of this post! We also visited this very weird hotel by the name of Crazy House. Felt like Alice in the Wonderland there. What we understood, it was ranked as one of the most weird attractions in the world. Was so confusing but yet so magical at the same time. Anyway. Coffee. That’s the thing in Vietnam and as assumed, there’s a lot of coffee shops to choose from. No matter you’re looking for that eco-friendly modern one, or the one where they brew their own coffee - you find ‘em both. And of course numerous of places with those colorful plastic chairs and tables. Food restaurants kept their side as well. Maybe the best experiences we had came from these BBQ places where you grill your own meal with grill integrated to table itself. Cool stuff!





Da Lat offered some decent views for us.





Da Lat felt green!





City of flowers, there were many in different colors.





Sights from our cable car ride.



Da Lat oli oikein kingi viikon pit-stoppi. Nyt linja-autolla ja junalla parin etapin kautta kohti Hoi Ania. Siitä on kuultu pelkkää hyvää muilta travellereilta!


Da Lat was a superb pitstop for a week! Now we off to a bus (and train) to move towards Hoi An. Have heard nothing but good stories about it from other travelers!



by Tour le Couple






"PHU QUOC ISLAND"



04.02.18



Ho Chi Minh Cityn jälkeen tuntuu hyvältä hengittää sisään muutaki ku pelkkiä pakokaasuja ja muita päästöjä. Ylipäätään ulospääsy siitä hälinästä ja alituisesta mopedien väistelystä tuntuu vapauttavalta. Kaupungissa ei edelleenkään oo mitään valittamista, mut kieltämättä kontrasti on kohtuu himmee. Liikuttiin yöbussilla HCMC:stä Rach Giaan eli vahvasti länteen tollanen 300 kilsaa. Pelkkä menopeli oli kyl elämys. Eipä oo ennen tullu vastaan pelkkiä makuupaikkoja sisältävää linja-autoa. Ihan hemmetin lepposa meininki - tosin pienenä miinuksena itse teiden laatu, joiden seuraksena kyseinen mööbeli kyl pomppi välillä niin tahdittomasti, ettei ollu välillä tietoa ollaanko menossa kohti ojaa vai itse kohdetta. Hengissä ja hauskaa kokemusta rikkaampana kuitenki. Sielt suoraan aamun ekaan veneeseen ja puolentoistatunnin päästä oltiinki jo tonteilla eli Phu Quocin saarella.


Let’s put it like that, it feels good to inhale something else to your lungs than exhausts and thick polluted air of Ho Chi Minh City after a while. Just to get out of all that bustle and avoiding endless amounts of scooters feels relieving. Don’t get us wrong, there’s nothing wrong with the city itself but you can really tell the contrast though. We took a night bus from HCMC to the west, to Rach Gia, around 300 kilometers. That was a experience of it’s own already. Never encountered a bus with nothing but berths only. Very laid back. Well, only minus side was the condition of the roads which made the whole bus bounce every now and then so much that it was hard to tell are we going towards the destination or the ditch. Still alive and one experience richer now for sure. From Rach Gia we jumped on the first boat and soon we were there already at Phu Quoc Island after 1,5 hours.





A fresh coconut is always a fresh coconut.



Mitäs sit. Eka ihmetyksen aihe on varmaan ite saaren koko. Meillähän on lähihistoriassa mielessä idyllisen pieni Koh Tao ja tää onki siihen verrattuna yli 20-kertaa isompi. Täältä löytyy mm. oma lentokenttä ja mitä nyt tuosta muilta meikäläisiltä eli suomalaisilta kuultiin, niin tänne tulee ihan Helsinki-Vantaalta nykyään suorat lennot. Aikamoista. Näit meikämanneja tuntu olevanki täällä kohtuu kasa. Viikon aikana törmättiin vähintään tusinaan eri ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä sieltä itestään eli kylmästä kotosuomesta. Eikä siinä midi. Niihän me törmättiin Taollaki, mut täällä turre näyttää kyl enemmän turrelta. Noin niinku yleisesti. Mut ei silti saa yleistää. Kauheasti.


What about the island itself then. Well, the first thing to realize is the size of the place most definitely. In our recent history there’s only beautiful memories of Koh Tao and this is more than 20-times bigger. They even got their own airport here and what we heard from our kinds, you know, Finnish people, it’s even possible to get straight flights to Phu Quoc from the Helsinki-Vantaa airport nowadays. Oh my. There seem to be lot of Finns here anyway. We bumped into at least dozen of us and that’s alright, we did so as well at Koh Tao but generally tourists looks more like a tourists here. But let’s not generalize stuff too much. Just a little bit.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Phu Quoc itessään oli aika jakautunu paketti. Tietynlaisia erikois-spotteja löytyy ihan saaren pohjoispäädystä - kuten myös ihan etelästä. Halkasijaltaan matkaa on sellaset 50 kilsaa päästä päähän. Suosituin alueista, tai rannoista, tuntu olevan ironisesti nimetty Long Beach. Tai paikallisesti Duong Dong. Tää oli myös nimensä mukaisesti selkeesti pisin näistä rantaviivaltaan, helposti siinä keskellä saarta noin niinku vertikaalisessa mielessä. Fiilarit oli ristiriitaset tosin. Ehkä osittain siksi, et tuntuu, et tänne rakennetaan just tällä hetkellä ihan helvetin paljon lisää mitä isompaa ja hienompaa resorttia perä toisensa jälkeen. Turismi on todellaki se juttu - ainaki jos tsiigaa tän saaren lähitulevaisuuden suunnitelmia finanssimielessä. Jokseekin Long Beach jätti kylmäksi, ehkä se johtu just tästä rakentamisesta. Sitä tönöä nimittäin tuntu nousevan sinne sun tänne ja nostureita liikuttelemassa betonikuutioita oli tuon tuosta. Myös tietynlainen likasuus oli valitettavan vahvasti läsnä täällä. Teiden vierukset ja rantojen lieppeet oli täynnä rakennusrojua sekä yleistä random roskaa, kuten nyt muovijätettä esimerkiksi. Tää homma on eri Vietnamissa muutenki - Thaimaa oli kyl selkeesti puhtaampi ympäristöltään. Jotenki ehkä tuli sellanen fiilis yleisesti, et täällä se aito luonto jää kiistatta kakkoseksi ja se luxuryä tarjoava hotla sekä sen välitön ympäristö nousee sen sijaan numero ygöseksi. Hieman harmillista.


Phu Quoc is divided into few areas as there’s some fine spots up north as there are in the down south as well. It’s around 50 kilometers to get from end to end. The most popular area, or beach, seem to be ironically named Long Beach. Or locally Duong Dong. As the name states, that's also the longest one what it comes to coast line. Some mixed feelings about this Long Beach though. Maybe partly because it seem to be they’re building more and more, bigger and bigger resorts there - aggressively and 24/7. Tourism really is the thing - if we take a look at this island's future plans what it comes to where they planning to take the income. Long Beach left us kind a cold and maybe it’s exactly because of this massive building project that’s going on everywhere on the area. Half-ready hotels and cranes were everywhere you go. Also the average dirtiness was so present that it was nearly impossible to hide from that. Sides of the roads were full of rubbish from construction works but as well of some random garbage, like plastic for example. This thing is different in Vietnam anyway - Thailand is easily more clean if we inspect the environment that’s surrounding us. We got overwhelmed by a feeling that if somewhere, here's the real nature have to step aside from the big luxury hotels and immediate areas surrounding them. It’s bit sad for sure.





Remember to take it easy.





Local guy fishing at the end of the rocky coast.





An old outpost from more hostile times.



Autenttisempia biitsejä ja muita tsekkaamisen arvosia kyläpahasia löyty molemmista päistä saarta. Ihan pohjosessa oli muun muassa tällanen kalastajakylän kaltainen, hyvinki paikallinen pitäjä nimeltä Rach Vem. Siitä ihan vierestä löyty lähes paratiisimaisesti nimetty Starfish Beach, josta pysty nimensä mukaisesti bongailemaan maagisia punasii meritähtiä ihan heti rantavedestä. Todella kaunis spotti, jonka ainut rakennuttaja on luonto itse. Toki täälläki, lähellä tätä Rach Vemin kylää, kaivurin varsi kävi jo kovaa tahtia, et voi olla tilanteen olevan toinen jo ihan muutaman vuoden päästä. Pohjosesta löyty myös toinen siisti mesta, mistä pysty tiirailemaan suoraan Kambodzan mantereelle. Niin lähellä tää saari on sitä maata. Omituinen fiilis tuijotella toisella puolella näkyvää maaplänttiä ja tajuta, et se on kokonaan toinen valtio. Etelästä löytyy ehottomasti mainitsemisen arvosena Sao Beach, joka oli kyl ihan eri kaliiberia verrattaen Long Beachiin. Pieniä pitäjiä ja biitsejä löytyy joka tapauksessa molemmista päistä saarta mikäli etsimisen intoa riittää. Näissä rauhallinen rantajumittelu tai paikallisesta kulttuurista hämmentyminen onnistuu kohtuu mallikkaasti. Ylipäätään parhaiten koko tutkimusmatka on otettavissa haltuun ehottomasti skootterilla tai muulla mopedilla, joita sai vuokrattua sieltä sun täältä ihan muutaman euron päivähintaan.


More authentic beaches and definitely more authentic small villages were able to find from both ends of the island. For example in very north, there was this fisherman kind of a local village named Rach Vem. Just a little bit west from there, was nothing more or less, than very paradise style named Starfish Beach. There you could go search for the red starfishes, which was plenty, instantly there in the shore. Simply magical spot constructed only by the nature itself. But also there as well, cranes were already doing their dirty jobs to build something not that natural, so it could be that this might be different in couple of years already. There’s also another cool spot up north where you could peer into Cambodia mainland. So close this island is to southern Cambodia. Was odd to stare that piece of land from the other side of the water and realize it’s actually a whole another country. Something to mention about south side of Phu Quoc, is Sao Beach, which was way different caliber compared to Long Beach. There’s a lots of small villages and beaches around the island anyway, if you're just keen to search for them. No matter are you looking to get confused by a local culture or for a relaxed session laying on the white sand. Whatever you’re looking for, the easiest way to achieve that is by a scooter that you could rent easily for few euros per day from multiple places throughout Phu Quoc.





Starfishes at the Starfish Beach.





If something, fruits are fresh here.



Hauskana faktana mainittakoon vietnamilaisten äärimmäisen suuren innostuksen karaokea kohtaan. Jos näin niinku ääripäitä pitää hakea esimerkeiksi, niin saarelta löytyy mm. "24h Karaoke & Massage”. Ei uskallettu mennä sisään. Toinen ääripää on tällanen vedettävä kaiutin, et voi laulaa luikauttaa ikään ku on-the-go hengessä. Uskomatonta. Ja sillon ku on muuten musasta on kyse, niin vietnamilainenhan ei näytä desibelejä säästelevän. Paikallisten lasten tervehdykset ovat myös lähes jokapäiväisiä, eikä vanhempienkaan vieraanvaraisuudessa mitään moitittavaa ole. Tää lasten innostuminen länkkäriä kohtaan on kuitenki jokseekin hellyttävää jopa. Tai sit se johtuu Mikon parrasta. Täällähän ei nimittäin kellään ole partaa.


Some funny facts about Vietnamese, they just simply seem to love singing karaoke. To mention something, you can find a “24h Karaoke & Massage” from the island for example. We didn’t dare to go in though. Also not that uncommon to bump in to someone pulling one big audio system with them. You know, to sing on-the-go. Incredible must say. And what it comes to music, Vietnamese like to listen it out loud. No saving decibels there. Local children shouting “hello!” is almost every day also. Nothing to complain about hospitality of locals generally anyway but children’s exhilaration towards the western people is almost adorable somehow. Or it could be just because of Mikko’s beard, because it’s super rare to have one here in Vietnam.

⬖ ⬘ ⬗ ⬙


No, mut joo, se siitä hassuttelusta. Phu Quoc ei nyt sijoittunu aivan kärkikahinoihin meän matkamittarilla, vaikka viikko ihan ok lepposasti meniki. Ei murehdita sitä, vaan lennetään sen sijaan HCMC:n kautta Da Latiin tsekkaileen ihan eri maisemia. Lisää läppää tästä myöhemmin!


Well anyway, enough of the funny stuff. Unfortunately Phu Quoc did not qualify as one the best destinations on our scale, even the week did go by quite chill. Let’s not worry about that, instead, let’s take a flight to Da Lat through HCMC and go experience something different that Vietnam has to offer. More later!



by Tour le Couple






"2 months later"



29.01.18



Istutaan tällä hetkellä meän kolmion muotoisen, ehkä jopa leikkimökkimäisen, mutta silti niin kovin ihastuttavan bungalowin edustalla viltin päällä. Kuunnellaan musaa ja tuijotellaan vähintäänki maagisten kääpiöpalmujen katveesta taivaalla helottavaa kuuta. No, nyt ku kysyit niin on meillä sipsiä ja oluttakin. Tilanne paisuttelee ehkä kaikkea tätä hienoutta mitä se oikeasti on, mut kyl tää aika helvetin hienoa onki! Tehtiin tossa vähän aikaa sit ihan paperille huvikseen plussa ja miinus listaa, et mitä matka on herättäny meissä.


We are sitting outside of our triangle-shaped, small, playhouse-like bungalow. Listening to music and staring at the moon shining bright on the sky through the tiny palm trees covering us. Well, now you asked, we also have some beer and snacks as well. This may sound more than it actually is but everything has been pretty damn fine since the beginning. We made a list of pros and cons what it comes to this trip and feelings in us.





The beginning.





Just arrived in Bangkok.



Jos nyt eka lähetään ihan meistä eli mitä parisuhteelle kuuluu, niin vastaus on sellanen kohtuu jämäkkä ysi miinus. Ohan täällä nyt suksetki menny ristiin pariin kertaan ja tällasta muuta kasuaalia, mut pääpiirteittäin meän juttu on aika solid. Vois sanoa, et tää on samalla aika opettavaista ja hyvässä mielessä kasvattavaa. Tietynlaisen päätöksenteon kehittyminen ja arkipäivästen dilemmojen hoito on saanu skidin päivityksen. Balanssi on hyvä sana. Inkeri heitti ilmoille hyvän idiksen siitä, et voitas kokeilla myös sellasta, et lähettäs pieneksi hetkeksi eri teille. Muutamasta päivästä viikkoon näin niinku esimerkkinä vaikka. Idea on hyvä, koska sitä ei ole kieltäminen, et kuinka symbioosissa me täällä eletäänkään. Just tää about viis neliömetrinen bungalow hyvänä mallina. Oma aika on tärkeetä myös.


If we start of us and how’s our relationship is going, we would say we are pretty solid 9- students. Of course we've been arguing a little bit about certain issues what it comes to some casual stuff but overall everything is quite smooth sailing. Would say that all this has been pretty educational at the same time as we are learning about ourselves while we travel around. We’ve been improving what it comes to making decisions and working out every day dilemmas. Balance is a good word to describe. Inkeri had a great idea of we going to different paths for a couple of days or a week. As example. Then meet again at the destination X. Plan is great ‘cos this symbiosis of us two can’t be denied. This five square meter bungalow as a perfect example. Taking your own time is highly important in this scenario.





Wet AF after a scooter ride in Koh Tao.





Partners in crime & love.





Good morning!



Jos meitä vielä zoomailee terveyden näkökulmasta niin kyllä me terveiltä suurinpiirtein vaikutetaan. Pahinta vihollista eli vatsatautia ei oo ihan muutamaa todella pientä ja yksittäistä lukuunottamatta tullu vastaan. Ei olla myöskään yritetty liikoja suojautua tai muuten niksipirkkailla vaan ollaan otettu vastaan se mitä tulee - jääpalat ja keittiön erinäiset antimet. Aika monta kertaa lautasella on komeillu meille tuntemattomia ainesosia. Hyttyset on pistäny ja ympäristössä tulee liikuttua aika huolettomasti hygienian osalta tarkasteltuna. Liikuttua on tullu onneksi muutenki Koh Taon jälkeen enemmän, useita kilometrejä päivässä. Mut joo, toistaseksi henki pihisee kyl aivan oukki doukki!


If we speculate ourselves from health perspective, we haven’t encountered the arch enemy, stomach bug, almost at all during our travels. Some small stuff yes but we consider that as normal activity of our system as this is a whole different world compared what we’ve used to. We haven’t been too much protective neither. Haven’t been avoiding ice cubes or other ingredients of a local kitchen. Mosquitos have bit and generally we've been living quite careless what it comes to hygiene and things like that. Been moving, as exercise meaning way, more than we used to in Koh Tao also, multiple kilometers per day. All in all we seem to be healthy alright.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Mitäs muuta. Massijutut tietty pyörii aina mielessä enemmän tai vähemmän, vaikkei haluiskaan. Halpaa täällä on ja se on kyl jeesannu yleistä elämistä tosi paljon. Vietnam ennen kaikkea. Muutenki vois sanoa, et mopo on pysyny hanskassa eikä mihinkään aivan pölöön oo turhaan tullu törsättyä. Sukellus otti vähän ja parit muut hurvitukset myös, mut muuten ollaan menty aika humble asenteella. Asumuksista ollaan maksettu kympistä aivan maksimissaan pariin kymppiin per yö. Yhtään totaalipaskaa kokemusta ei oo tullu vastaan. Safkaa saa paikallisista rafloista ja kojuista pikkurahaa vastaan. Bisset ja muut virvokkeet on hyvissä kursseissa. Skootterivuokraan uppoo toki hitusen, edelleen kelataan oman ostamista hivenen. Täällä pystys kyl elään äärimmäisen halvalla jos vaan haluis. Ja miksei haluais? Ympäristö tarjoaa ilmaisen elämyksen joka tapauksessa ihan joka päivä.


What else. Money is always on our minds, wanted or not, so let’s talk about that. It’s cheap here and that has been helping us out a lot. Especially Vietnam. Dare to say that everything has remained under control and we haven’t been spending money in stupid stuff that much. Diving lessons took some, which was not stupid at all, and then there’s few other events we ended up spending above the average but otherwise we've been living quite humble life. Accommodations have cost from 10 eur to maximum 20 eur per night. Almost all of them being more than good experiences. Food is more than affordable from the local restaurants, food trucks or marketplaces. Beers and soft drinks don’t cost that much either. Some money goes to renting a scooter though. We’ve been speculating about buying our own, let’s see. All in all, it could be possible to live here ultimately cheap if wanted so. And why wouldn’t you want? Environment gives you free amusement every single day anyway.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Massista onki hyvä skipata suoraan duuniin. Kelattiin kokeilla tällasta workaway.info -osoitteen tarjoamaa työllistymismahdollisuutta täällä Vietnamissa. Haku oli päällä muun muassa ihmisistä, jotka haluais opettaa englantia vaikkapa lapsille. Myös sosiaalisen median tietämys oli halutun oloista. Jopa kokonaiset yhteisöt ja kommuunit hakivat sitä kautta ihmistä tietyillä yksinkertaisilla osaamiskriteereillä. Palkkiona tarjottiin lähes aina ruokaa ja katto pään päälle - mitä muuta sitä tarvii? Ehdottoman pakko kokeilla! Muuten duunihommia ei hirveesti oo tullu kelailtua. Toki idiksiä lentelee sillon tällön, eikä asioihin tarttuminen oo muutenkaan poissuljettua mikäli sellasia kohdalle sattuu tulemaan.


And when talking about money, it’s easy to jump in to a subject called work. We were thinking to try a bit of working through this website called workaway.info. There’s a lot of locals searching for help from people who could teach some basic english for children for example. Also the know-how of social media seemed to interest locals. There were even whole communities looking for travelers with different type of skills to help them grow better. Talking about around five hours a day. As a reward you get food and place to stay for a night - what else you need, really? We definitely have to try that out! That’s pretty much all what comes to work bothering our brains at the moment. Of course some random ideas pop out every now and then and we are definitely not ruling out the option to siege the moment if something proper comes to our minds. You know, starting a business or whatever.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Mietittiin myös ikävää. Mitä meillä on ikävä Suomesta? Joulun aikana oli havaittavissa hieman ikävää perhettä kohtaan. Sitäkään ei toki ole kieltäminen, etteikö kavereita haluais nähdä vaihteluksi kumppanin sijasta. Ihan sillon tällön. Muuten ikävä koostuu aika pitkälti irtokarkeista. IRTOKARKKI! Kuinka mieletön valikoima Suomessa on irtokarkkeja. Täällä on tosi kummallisia pussukoita lähimarketin herkkusektorilla jos verrataan siihen kauneuteen ku astut kunnon irttokarkkivalikoiman äärelle kotimaassa. Jospa sais nyt sen vaaleanpunasen ufon. Tai jotain hyvää viinikumia. Myös digitaalinen hömpöttely, kuten pelikonsoli kelpais. Ihan vähän vaan. Oma keittiö toki ois aina kiva. Vois laittaa safkaa rauhassa. Onneks monissa majotuksissa tällänen ratkasu on mietitty. Jotain tän tyylistä, mut kaipuun tunnetta ei sen sijaan ole kyl nimeksikään.


So, do we miss something from Finland then? During the Christmas time there were signs of we missing the family traditions for sure. No denial about we missing our friends a little bit as well. That would be sweet after only seeing each others face for a while now. Beside those, we mostly miss that wide selection of candies from Finland. Ah, CANDIES! Not that many to choose from here in Asia compared to that endless range of different goodies back home! Some goofy stuff like PlayStation session would be some kick-ass activity as well. Just for a short moment. We also miss to have our own kitchen sometimes. Most of the places provide that though so no big deal there. Something like that... but can’t really say we miss Finland as our home on a deeper level at all.





Happy in the jungle.





Feeling goofy in Vietnam.



No millo sit Suomeen takas? Meillä on tarkotus mennä käymään Suomessa mitä luultavimmin heinäkuun alussa. Mitä, missä ja kuinka kauan? Siitä meillä ei ole tarkkaa suunnitelmaa. Ollaan spekuloitu, et ajatus meistä lentokoneessa viemässä meitä maailman ääriin ei kuulosta kovin huonolta. Sit niinku taas tulevaa syksyä ajatellen. Kyllä täällä on jotenki alkanu miettimään perusjuttuja. Elämää. Kauneutta. Lämpöä. Luontoa. Ihmisiä. Eläimiä. Rantoja. Kaikkea. Kyllä kaikki on vaan yksinkertasesti paremmin ku perusjutut tuottaa vilpitöntä mielihyvää.


When we coming back then? Our plan is to visit Finland probably in beginning of July. What, where and how long? No idea. We’ve been playing around with this image of us sitting in a airplane taking us to new adventures. Talking about upcoming autumn, you know. After two months we have started to think a little bit. Basic things. About life in general. Beauty of it. Warmness. Nature. People. Animals. Beaches. Everything. You just feel so much better about yourself when basic things gives you nothing but unconditional satisfaction.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Jokaisen ihmisen pitäs tehdä elämässään vähintään yks tarpeeksi pitkä ja vapauttava reissu. Sellanen missä viikkokalenterilla ei oo enää mitään väliä ja joka päivä on lauantai. Tai sunnuntai. Silläkään ei oo väliä, koska sä oot se kuka päättää. Nähdä ihmisten ystävällisyys ja tuntea tää postikorttimainen kauneus. Meän pisin lomareissu on ollu reilu kolmisen viikkoa tätä ennen. Nyt mennään yli tuplissa. Ei tunnu yhtään siltä. Tää tuntuu enemmänki… normaalilta.


Everyone should make at least one bigger journey abroad during their lives. Simply to feel the freedom. All the pointless of week calendar because every day feels like a Saturday here. Or Sunday. It doesn’t matter neither because you are the one to decide. Just to experience the hospitality of locals and see this post card type paradise scenery through your own eyes. Our longest journey before this has been around 3 weeks. Now we’ve already doubled that. But it doesn’t feel like that. This feels more like… normal.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Matkailu on mahtavuutta! Traveling. That’s the thing. Palataan!



by Tour le Couple






"HO CHI MINH CITY"



20.01.18



HCMC. Jo pelkästään nimiki on cool. Haha, no okei okei. Mut oikeasti, tää kaupunki on kyl aika viriili paketti. Kohtuu korkee kontrasti Thaimaahan verrattuna. Tai no, tässä tapauksessa ainut proper vertailukohta on varmaan Bangkok. Ja ne kaks ei kyllä samaan lauseeseen ainakaan meän kokemuksilla mene. Ekat kosketukset ja sävärit Vietnamia kohtaan ylipäätään on erittäin positiiviset! Positiivisista keisseistä puheenollen, eka mikä tulee ehottomasti mieleen on massijutut.


HCMC. Even the name is cool. Haha, okay but for real, this city sure is pretty vibrant package. High contrast as well, compared to Thailand. Well, in this case, only proper parallel example is Bangkok. But you can’t put those two even in a same sentence. First feeling about Vietnam generally is super positive. Speaking of positive, first that comes to our mind is money.





Ho Chi Minh City, as seen from Bitexco tower.





Big city life, big city lights.



Eka ne iskee päin kajuuttaa ku meet paikalliselle ATM:lle ja saat kolmen miljoonan edestä dongeja. Terve. Tähän tottuu kyllä loppupeleissä super-iisisti, eikä parin päivän jälkeen naurettavia lukemia ihmettele samalla tavalla ku ensinäkemältä. Toka juttu on itse sen tuotteen hinta. No, täältähän irtoaa nimittäin hyvinkin huokeasti peruspalvelut. Ja tää on kuite pääkaupunki. Mielenkiintosta nähä millä tasolla liikutaan ison kaupungin ulkopuolella. Ruokien, bissen ja virvokkeiden hinta lasketaan melkeinpä senteissä eurojen sijaan. Rööki maksaa kioskissa tyyliin euron aski. Terve. Ite kaupunki on moderni ja paikkapaikoin jopa Euroopan tiettyihin, tyylikkäisiin ja ajan hermolla oleviin kaupunkeihin verrattavissa. Mut sen lisäksi siitä löytyy just se aasialainen viba. Kaikki ei oo niin justiinsa. Se kombo on todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä paketti kahta täysin eri asiaa, ainakin mihin me olemme valtaosin tottuneet kaupunkivierailuilla. Pystyy ehkä jopa sanomaan, et tää mesta menee TOP5 isoista kaupungeista mis ollaan koskaan vierailtu! Ai miks?


First time you go to that local ATM and get dongs worth of 3 millions. You're like wait a minute. You get you used to that quite easily though and after couple of days you won’t even be that mind-blown about the big numbers. Another thing is price itself. You can get every day normal stuff for a very cheap price here. And this is the capital city. Interesting to see what it is outside of the big city. And what it comes to food, beer and soft drinks, we almost talking about counting the price in cents, instead of euros. When you go buy cigarettes and they cost 1 euro - again you’re like wait a minute. City itself is modern and sometimes even comparable to same kind of cities in Europe. But then there’s also that Asian twist. Things don’t have to be that correct as we’ve used to in Finland. It’s okay to take a nap for example during your day at work if you find a good spot for that. That combination is very interesting and entertaining mixture of two different things - at least what is familiar to us when talking about visiting cities this big. Maybe even dare to say that this goes to TOP5 of big cities we ever visited yet. Why?





Waiting for the customer.





She must have every color.





People gathered around for a big dinner.





Kippis!





Many places to choose from to get rid of the thirst.



Tää sykkii tää mesta. Jo pelkästään teiden ylitys on ensalkuun omanlainen seikkailu. Täs 8 miljoonan kaupungissa on 5 miljoonaa kakspyörästä. Sen muuten by the way huomaa myös tuolla liikenteessä. Ruuhka-aikaan jengi ajaa perus-maunoina jalkakäytävillä ohittaakseen isot ruuhkat ku katu on muuten niin tukossa. Kaupunki myös tarjoaa rohkean avoimesti erinäistä baaripalvelua sitä tarvitsevalle ja tällee vajaa viikon kokemuksella vois olla kohtuu varma, et juhlat kyl löytyy tän kaupungin sisimmästä ihan sama sit mikä viikonpäivä on kyseessä. Katumyyjät huutelee ja ruokakojut ympäri keskustaa tarjoaa iltapalaa meän mittarilla tosi pikkurahaa vastaan.


This vibrates! Even walking across the road is an adventure of it’s own. Out of 8 million people living here, there’s 5 million scooters or motorcycles. And you really can tell when walking there trying to stay alive. Okay kidding a little bit, everything goes pretty smooth if you just keep your head together. But yeah it’s hectic for sure. During the rush hour, people drive on a sidewalk to get through traffic jams. With arms wide open, HCMC also offers variety of different restaurants and bars to choose from. After a week it feels safe to say that you probably will find a party every day of the week from here if wanted. Streets stay alive as well as there’s lot of people selling different kinds of food, snacks or sweets any time of the day.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Safka. Eräänlainen juttu täällä tuntuu olevan kojuista käteen tarttuvat sämpylät. Kulkee lokaalisti nimellä banh mi. Rapee kuori ja sisällä grillattua possua, pikkelöityä kaalta ja/tai porkkanaraastetta - vähä kurkkuu, korianteria ja chiliä kylkeen, ni homma niin sanotusti toimii. Myös autenttinen Pho-keitto tai muu ape paikallisesta helvetin vilkkaasta ja hämmästelyä herättävästä kauppahallin sekä marketin omituisesta symbioosista on uskomaton nautinto. Erikoisimmista episodeista mainittakoon kohtaamisen erään suomalaisen matkaajan kanssa, josta johdannaisena päädyttiin erääseen paikalliseen keittiöön. Menulta teleporttas pöytään pari skorppionia, sirkkoja, sammakkoa ja pääruoan kaltaisena vielä härän penistä ja kiveksiä. Jälkimmäinen tituleerattu menuun sanoin “Penis & Balls”. Mahtavaa! Kokemus oli kohtuu rapee lukuunottamatta viimestä, mikä aiheutti kenties eniten ristiriitasia tunteita. Skorppari jäi ehkä vikaksi ja vaisuimmaksi vaikka nastyn näkönen ulkonäöltään oliki. Hauska hetki tämä kyllä!


Speaking of food. Kind of a thing here seem to be these buns. Crispy from outside with inside part filled with pickled cabbage and/or grated carrot. Bit of cucumber, coriander and chili as well there in the mix and voila! Tastes good. Authentic pho-soup as we know it, or another local dish from some super hectic mix of a marketplace and market hall does it's job also. Very delicious. One of the strangest episodes took place as we met this Finnish guy traveling around. We ended up to this local kitchen and soon our dinner menu consisted of scorpion, cricket, frog and beef penis along with testicles as well. Written on the menu as Penis & Balls. Wonderful! Experience itself was quite crispy not counting the last one. That emerged some mixed feelings on our table. Scorpion came last in this race even it was nasty looking one. Funny moment!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙



Trendi. Tuntuu, et täällä ollaan nykyhetken pulssilla. On suurta ja pientä, globaalia ja indepentiä vaatemyymälää tai brändiä saatavilla dongeja vastaan. Varsinki nuorisosta uhkuu eräänlainen swägä, jos tällasta termiä voi viljellä. Tuttavallisemmin vois ilmasta, et tietyn ajan hermolla olevaa jengiä. Ravintolaskenessä sama toistuu samalla hyvällä touchilla. Todella viihtyisiä hip-mestoja maistuvalla ruoalla ja tyylikkäillä dekoraatioilla höystettynä on useita. Myös baarikulttuuri tuottaa viihtyvyyden tunnetta. Tasokasta järjestettyä ohjelmaa kuten kovia dj-iltoja tai stand-upia tuntuu löytyvän lähes joka viikonpäivälle.


Trend. Feels like that here you can feel living on the pulse of time. You can find big or small, global or independent brand or store for exchange of dongs. Especially from young adults you can sense that swag, if usage of that kind of terms is allowed. More familiar let’s put it this way, they are living in this moment. Same repeats with that golden touch what it comes to restaurant culture here. Very cosy and hip places with tasty food and eye-catching decorations. Same goes with bars. Quality entertainment for yourself like proper dj nights or stand-up seem to be easy to find as well.







Saturday morning market was buzzing!





Cool restaurants in this city.





And lots of bars with a warm atmosphere.



Kaiken kaikkiaan todella miellyttävä paketti meille tuttua modernia kaupunkitarjontaa ja vahvaa aasialaista maustetta topattuna päälle. Tulevana maanantaina on tarkotus liikkua eteenpäin, mutta kohde on toistaseks vielä avoin. Meillä on semi-säätö käynnissä ajokorttien kanssa, nimittäin tavoitteena olis ostaa pyörät ja ajaa Hanoihin - ja sieltä vielä Laosiin. Pienen neuvottelutuokion jälkeen meän vakuutusyhtiön kanssa, päädyttiin ratkasuun ajaa paikallinen ajokortti. Se tuntuu luonnistuvan pelkällä ajotestillä - kirjallista koetta ei vaadita. Ei siinä mitään, tää osio vaikuttaa simppeliltä, mut me joudutaan venaan eka pari viikkoa sitä ite testiä ja toiset pari viikkoa sen kortin valmistumista. Katotaan mihin ens viikol päädytään. Moi nyt!


All in all, HCMC is indeed very pleasant package of modern city spiced to the max with strong Asian flavor. On upcoming Monday our plan is to move on but destination is actually still a question mark. We have this small hustle going on what it comes to our driving licenses. Ultimate goal is to buy bikes and drive all the way to Hanoi - and from there to Laos as bonus. After negotiating with our insurance company for a moment, we ended up trying to get the local driving license to our hands. Whole thing is all about driving test, there’s no need for a written test. Sounds simple but we have to wait for two weeks for the d-day itself and another two weeks to get the actual cards. Let’s see where we end up next week. Bye for now!



by Tour le Couple






"PHUKET"



14.01.18



Oltiin aluksi vahvasti niillä fiiliksillä, et ei julkasta mitään erillistä analyysia meän visiitistä pahamaineiseen ja turismin täytteiseen Phuketiin. Kysehän on vaan välietapista ennen Vietnamia. Tosin pari päivää Patong biitsin kupeessa, kiihkojen keskipisteessä, kumos tän ajatuksen - pakko tästä on vuodattaa. Itseasiassa alkuperänen syy olla julkasematta yhtään mitään liitty just siihen tietouden vähyyteen ja kieroutuneeseen kuvaan ku jotain katotaan vaan tietystä perspektiivistä. Mut ehkä juuri se yks ja ainut perspektiivi on monen, monen, monen turistin ajatus ei pelkästään Phuketista - vaan pahimmassa tapauksessa koko Thaimaasta. Tiäks, se kahen viikon loma Phukettiin. Kentältä suoraan Patongin tuntumaan, Chang auki ja lomasäästöt siliäksi. Sit takas sorvin ääreen. Oikeasti. Ja mikäs siinä, jos kohde on niin sanotusti mintissä, mut tää mesta, ainaki noin niinku Patongilta katottuna antaa kyl todella tyngän kuvan kokonaisuutena hyvin kauniista maasta. No mikä siinä nyt sit on niin pielessä?


At first we had a strong opinion of not making a separate story about our visit to touristy sin city of Phuket. It’s only a short pitstop before Vietnam anyway. After two nights at Patong beach area, in middle of all that lust and too loud commercial music - we just simply had to open up a little bit. Actually our original reason to NOT post anything was exactly this shortage of time we had and this very one perspective only from where we looked at this city. But think about it, maybe this one and only perspective is how many many many tourists see the whole Thailand. You know, that two weeks holiday to Phuket. From airport straight to Patong area, pop that Chang open and spend all the savings you gathered. Then back to home, back to routines. Really. And sure, yeah, why not, IF you have a ultimate destination to go to but for example in this scenario. It gives you a veeery wrong image of this super beautiful country when you look at it only from Patong perspective. But what’s so wrong about it then?





Bangla street leading to Patong beach.





She did not look happy there.



Hintataso. Se nyt tulee ihan konkreettisena numero ygösenä mieleen. Kaikki maksaa naurettavissa määrin enemmän verrattaen yleisesti hintalappuihin muualla maassa. Kahvit, bisset, safkat, aktiviteetit tai julkiset kulkupelit. Käytiin mm. aamupalalla juuri tän Patongin alueen kupeessa (ei kuite missään ultimaattisen keskeisessä spotissa) ja pulitettiin varmaan kalliimpi hinta koko setistä ku Suomessa. Halvempaa bissee tai apetta saa kyl toki etäämmältä ku kävelee about kilsan pois päin ja valittee kohteeksi mm. autenttisen katukeittiön. Ne on kyl aina parempia. Just tänään syötiin dinneriksi vimpan päälle paistettu, maustettu ja laitettu kokonainen kala ruokajuomineen. Halvempaa ja ennen kaikkea useimmiten parempaa ku tyyliteltyjen kivijalkaravintoloiden tarjonta, usko pois.


The price level. That’s definitely number one that comes to our minds. Everything costs ridiculously more compared what we’ve used to during our travels in Thailand. Coffees, beers, food, activities or public transportation. For example we went to eat breakfast near this Patong beach area (not even that centre spot) and paid more than we would back home in Finland. Fortunately you can get a cheaper beer and meal when you walk around kilometer to other way - and choose to eat at authentic street kitchen instead of that stylish looking place with a fancy logo. Theya are almost always better also. Just today we had a whole fish for a dinner - like proper fried, spiced and made fish with drinks too. It’s suits you and your wallet better, believe it.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Turismi. Sana, joka käsittää sinänsä mitä vaan, mut tässä tapauksessa se on muovannu hommista jokseekin epämiellyttävää, ankeaa ja ajoittain ehkäpä myös hivenen surullista. Se ku 20 eri ping-pong-show-tyyppiä tunkee sun naamalle sitä ping-pong-show-kylttiä tollasella 100 metrin matkalla ni kyl se alkaa ahistaan. Kaikki haluaa sun massit - tavalla tai toisella. Sisäänheittäjiä vilisee ku muurahaisia ja tyttöset, jotka ei osaa tanssia, tanssii siellä sun täällä baarien tiskeillä houkutellaksensa kävijän sisälle. Musiikki hakkaa niin lujalla, et osassa mestoista kuulet neljän eri ravintolan neljä eri musaa päällekkäin - ja tietenki liian lujalla. Taksikuskit koittaa nyhtää kallista taksaa lyhyestäki matkasta ja jos se ei susta kyytiläistä saa, ni oheen onkin oivallista koittaa tehä pikkasen lisämyyntiä kauppaamalla erilaisia huumeita. Oli miten oli, ahistaa tai ei, täällä kyl seksi myy salettiin ja taksi tuo tarvittaessa. Siis kuhan bahteja riittää.


Tourism. Word that can mean anything but in this case it have moulded everything somehow more unpleasant and even sad time to time. When there’s 20 different ping-pong-show-dudes stuffing that ping-pong-promotion-sign to your face in a 100 meter walk you feel harassed for sure. Everybody wants your money - on a way or another. Barkers like ants roaming around try to get you buy something and girls without skills to dance, dancing on poles in every other bar you see. Jus to get you in. In most of the places on Bangla Walking Street you can’t escape of hearing 4 different songs from 4 different bars playing on top of each other simultaneously - too loud of course as well. Lovely. When you add taxi drivers to that combination shouting at you instantly when walked by for too expensive ride, you start to feel exhausted even after a short period of time. Oh and those taxi dudes. Best thing probably is that if they can’t get a client out of you what it comes to a ride, they try to make you buy different drugs from them instead. Best. Oh well, no matter what, it is a known fact that sex definitely sells here and taxi brings when needed. As long you have bahts in your pocket.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Vääristymä. On jotenki väistämätön päänsärky ajatella, et monelle kävijälle tää on ainoo kosketus kyseiseen maahan. Jollain tapaa ymmärrettävää jos matkailu ei kinostele kulttuurin ja tutkiskelun näkökulmasta vaan halutaan päästää vaan paineita oikeen huolella pari viikkoa. Silti, esimerkiksi meille ku tullaan Suomesta. Koko maahan siirtyminen on oma prosessi jo pelkästään aikataulullisesti. Monella ei oo antaa ku pari viikkoa, joista kaks päivää menee pelkkiin siirtymisiin. Kyl jokaisen itseään kunnioittavan matkailijan olis hyvä tutkia tätä ihmeellistä paikkaa syvemmältä ku pelkästään Phuketista käsin. Kuinka siistejä mestoja pelkästään me jo ehdittiinkään nähä tän puolentoista kuukauden aikana - ja kuinka paljon monia muita täältä löytyykään! Käyminen pelkästään Patongilla antaa vääristyneen kuvaan kaikesta mikä liittyy tän maan kulttuuriin, kauneuteen, tunnelmaan, ystävällisyyteen, biitseihin, lepposuuteen, hintoihin, palveluihin tai bailaamiseen. Matkailu avartaa, mut matka pelkästään Phuketiin täytyy jopa hivenen supistaa näkökenttää.


Distortion. It just gives you a headache to think that for how many visitors this is the only touch of Thailand they see. Kinda understandable if you’re not interested about culture, exploring and traveling at all in general and instead you just want to burn off some steam. But still… for example flying from Finland to Thailand… even getting in and out from the country takes two days at whole basically. Lot of people don’t have more than couple of weeks to enjoy their hard-earned holiday. Then they come to Phuket. Don’t want to be rude but we think that everyone who respects themselves and what it comes to their holidays, they should consider some other perspective of seeing Thailand than Patong beach. This just kinda gives you a distorted image what it comes to culture and beauty of Thailand. All that laid-back feeling, hospitality, smiles, beaches, reasonable prices, services, activities or partying… it can be very different depending where you spend your vacation. Just a thought. Traveling gives a lot of perspective. But trip to Phuket only, we bet it takes more than gives.





Strike a pose! Funny guy.





"Excuse me. Where could I unload this shipment of beers?"



Painotettakoon vielä loppuun, et tää on vaan yks point of view. Pelkästään kahden päivän ajalta, ja ainoastaan yhdestä kohteesta. Esim. Phuket Town, joka on parin kymmenen kilsan päässä Patongilta on varppina taas sit hyvin erilainen paketti. Me ollaan joka tapauksessa tällä hetkellä todella onnellisessa asemassa lentokentällä boarding passit valmiina ja koneen keula kohti Vietnamia. Ai jai, mitkä seikkailut siellä täytyy odottaakkaan..!


And for the last words, we have to highlight it even more that this is only one point of view. Only from two days, and only from this one area. For example, Phuket Town, which is located 20 kilometers from Patong must be certainly different. Anyhow. We are here at the airport though, feeling happy as hell with our boarding passes ready to fly to Vietnam! Ay yay, what adventures there must be waiting for us..!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Thank you Thailand, see you later!

ขอบคุณประเทศไทยที่เห็นคุณในภายหลัง!



by Tour le Couple






"KHAO SOK"



10.01.18



Tultiin Khao Sokin luonnonpuistoon. Kyseisille tiluksille pääsi siirtymällä länteen muutama sata kilsa Surat Thanin satamasta. Ja onneks siirryttiin. Huh huh. Ensinnäkin varmaan eniten mainitsemisen arvonen seikka on se, et tää on vaatimattomasti maailman vanhin trooppinen sademetsä koko maailmassa. 160 miljoonaa vuotta vanhassa ekosysteemissä luonto on todellaki sementtiä vahvemmin läsnä. Jo pelkästään ilma ja sen puhtaus, mitä hengität sisään, on salettiin nuuhkasemisen arvonen.


Arrived to Khao Sok natural park! We got here by moving our asses few hundred kilometers from Surat Thani to west. And luckily we did that. Oh my. First of all, to mention something about Khao Sok, this is nothing, more or less, but the oldest evergreen rainforest in the whole wide world. In middle of 160 million years old eco-system you can really feel the nature instead of that concrete jungle most people are used to. Even the air, and purity of it, is worth of inhale.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Ite pitäjä - tai siis tää Khao Sokin kylä, on aika sympaattinen paketti. Jälleen kerran kaikki mitä tarvit on lähellä. Löytyy muutama kauppa elintarvikkeita ja vaativampaaki vaatetusta varten, useahkoja ruokamestoja (halukkaille tarvittaessa tiätty länkkäriviboilla) ja kuppiloita mist irtoaa niin rauhantupangia, olutta tai sit Malibulla terästettyä tuoreeseen kookospähkinään tehtyä hörppyä. Homma toimii. Majotusta ja apetta saa iisiin hintaan, mut mites sit se ite luonnon laita?


Tourist village itself is pretty sympathetic already. No matter what you need, you get it from here. There’s few stores to buy groceries but also couple of more to get clothing or even more professional jungle equipment. More than couple places to get food (with western vibes also) and restaurants to buy peace smoke, beer or that authentic coconut with a boost of Malibu. Everything works. Accommodation and meal is very wallet gently but how about the nature itself?





"I hate palm trees." - said no-one ever.





Felt good to be in the middle of nature.



No, lähettiin ekana varovasti lähenteleen luontoa ihan itsenämme ilman oppaita. Sisäänkäynti häneen itseensä on ihan tos muutaman sadan metrin päässä meän asumuksesta. Toki siis tää luonnonalue on huomattavasti isompi ku yks portti puistoon jostain kyläpahasesta, mut tässä tapauksessa meneteltiin näin. Anyways. Kohtalaisenkin runsaasti täällä painotetaan opastettuja kierroksia laidasta laitaan. Kyse voi olla hyvinki simppelistä päiväretkestä kivalle vesiputoukselle, mut sit ääripäänä löytyy selviytymistekniikoihin perustuvia retkiä, jotka kestää parhaimmillaan melkeen viikon. Joka kerta, tai siis joka päivä, ku astut kyseisen luonnon helmaan, homma maksaa 300 bahtia per naamataulu. Kyse on siis verrattaen suhteellisen tyyriistä aktiviteetistä. Toki tää on aika once in a lifetime juttuja tosin. Käppäiltiin ekat neljä “reittiä” tai rastia läpi about viidessä tunnissa. Itseasiassa nää oliki suurinpiirtein ainoat rastit minne edes päästettiin ilman oppaita. Vaikka eka ajatus kyynisessä mielessä oli rahastus, niin onhan kaiken takana kuitenkin lyömätön viidakko. Viidakko, joka pitää sisällään mm. yli 30 myrkyllistä käärmettä, kämmenen kokosii hämähäkkei, iilimatoi, tiikereitä, villi-elefantteja ja yleisesti helvetin vaikeasti läpäistävää sademetsää, jota perus asfalttisoturi ei välttis ilman asiaan kuuluvaa tuntemusta noin vain selätä. Tästä ekasta kosketuksesta tuli kyl ultimaattinen fiilis. Luonto on kaunista ja siitä on saakeli vieköön kasvanu yllättävänki etäälle modernin yhteiskunnan raamien sisällä - ihan niinku vahingossa konsanaan.


Well, at first we decided to move towards the mother nature by our own, no guides needed. Entrance was just like 500 meters away from where we stay. Of course the area itself - by that we mean the Khao Sok natural park, is much bigger, but this is how we got started anyway. Seemed to be that guided tours are the name of the game here. And there’s a lot to choose from. We mean like from walks to the nearest waterfalls to survival treks that last almost a week, it’s up to you what you want. Every time (everyday) you enter the park it costs 300 bahts per face. Quite expensive activity if compared, but this is a once in a lifetime stuff you do, right? We hiked first four of those treks in about five hours. And that was pretty much all the paths you can do by yourself - at least what’s recommended officially. Have to admit that first thoughts that came to our minds was that all this is built on robbing humble tourists with these funny trips to the park BUT-- when really thinking, this actually is nothing but untouched jungle with, for example, over 30 different poisonous snakes, hand-size spiders, leeches, tigers, wild elephants and generally very hard nature to get through - at least it definitely is for people of the modern societies. First touch was ultimate, damn what a feeling! It’s so beautiful there in the middle of itself. Think about how far we got from the place we was born in a first place. Just like that, almost accidentally. By living the normal happy life in a babylon.





Getting through the jungle.





Rocks that visitors been piling on top of the other.





Narrow paths time to time when we did the trek there.



Chillattiin pari päivää tän jälkeen ja kelailtiin, et miksi sitä nyt sit oikeasti ryhtys täällä. Joku selviytymistaitoihin pureutuva opettavainen käynti olis poikaa (ainaki Mikon mielestä), mut päädyttiin viisaiden päiden yhteenlyönnin seuraksena kaks päivää ja yhden yön kestävälle trekille Cheow Lan järven tuntumaan. Aluksi oltiin tietenki asiaan kuuluvasti hivenen skeptisiä, koska nää trekit on yllättävänki hintasia. Standari, enemmän tai vähemmän, tuntuu olevan sellanen 2500 bahtia per pärstäkerroin (plus sisäänpääsymaksu!) - siis jos puhutaan yön yli kestävistä reissuista. Maksettiin toisin sanoen yhteensä tollanen 150 egee meän matkasta. Sormet ristissä toivottiin, et kuhan ei tulis mitään perus luontopolkui, jota me sit dallataan perheiden ja eläkeläisten kanssa… No ei tullu.


After that we chilled couple of days and planned what we actually wanna do here. Something related to survival skills would be super nice (at least what Mikko said) but after all we ended up spending our Khao Sok fun dollars to go over-night trek to Cheow Lan lake. We were bit skeptical at first because these treks can be surprisingly expensive. Standard, seem to be, that you spend around 2500 bahts per person (plus entrance fee!) - if talking about over-nights treks. Other words we spent something like 150 euros together for our trip. Fingers crossed, we were hoping, that it’s not going to be just a walk in a park with some families and elder people… Well, it was not.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Matkustettiin eka tunteroinen auton perässä kohti satamaa ja toinen mokoma pitkähäntäveneellä itse kohdetta päin. Yötä oltiin keskellä viidakkoa veden päälle rakennetuissa bungaloweissa. Luonnollisesti ilman sähköä tietenkin. Mainittakoon, et saniteettitilat oli yllättävänki freshit, joten ujohkosta WC-kammostakin kärsivä pärjännee hyvin. Aikataulu oli särmä ja liikkeelle lähettiin “check-innin” jälkeen hyvinki sukkelaa. Meitä painotettiin vahvasti käyttämään kumisia, vetiseen ympäristöön suunniteltuja kenkiä, joiden pohjaan on muovattu erilliset nystyrät estämään liukkautta. Myös wet bagin käyttö oli aika must. Kumpiakaan ei tietenkään omasta varastosta löytyny, joten vuokrattiin vastaavat paikan päältä. Onneksi.


It took a one hour at end of a car, and another one with long tail boat to get to the destination. Our night stay was in these authentic bamboo bungalows built on top of water - without electricity of course. Have to say though, what it comes to “lavatories", they were pretty decent - so, if you have some kind of horror feeling about how your daily toilet routines gonna go, that part suits you alright. Timetable were quite strict, which was a good thing, and right after the “check-in” we were pretty much ready to go. We got advised, strongly, that we should use these rubber shoes with a good grip - as it apparently will be very slippery there. Also a water bag is a must. Well, we didn’t have neither so we rented those. And thank goodness we did.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Ite trekin pituus oli tollasta luokkaa 7 kilometriä. Lähestulkoon koko matka oli pelkkää mutaa, jota koristi sellaset puolmetriset “lätäköt” ja tän “luontopolun” lukuisat nousut sekä laskut - saatikaan pienten jokien tai purojen ylitykset. Kauttaaltaan homma oli sen verran liukasta puuhasteltavaa, et nää kumiset tossut oli todellaki vuokran arvoset. Siitä luontasena jatkumona saavuttiin sellaseen täysin pilkkopimeeseen ja paikoittain hyvinkin ahtaaseen luolaan täynnä lepakoita, teräviä kiviä ja, no… vettä. Luolan läpi kulkeminen pelkkien otsalamppujen voimalla oli kyl mielenkiintosta askarteltavaa - ensinnäki jo pelkästään sitä jälkimmäistä oli paikka paikoin puoltoistametriä siitä mihin asetat jalkas. Uskomaton kokemus ja lähikosketus luontoäidin luomaan asiaan, jollasta ainakaan allekirjottaneet ei oo aiemmin päässy kokemaan koko elämänsä aikana.


Trek itself was around 7 kilometers. Almost all trip was pure mud with multiple half meter holes in a ground and numerous ups and downs - and some small rivers and streams we had to walk through of course. No matter what, it was so slippery like 75% of time, that you wouldn’t survived without those rubber thingies on your feet. The goal of the whole trek was to get to this pitch black cave, in middle of jungle, full of bats, edgy stones and, well… water. Navigating through that, only with your headlamp light, sure was a supreme thing to experience. And that water part… There was like 1,5 meters of water time to time - have to say that you really got that certain feeling when trying to proceed through that narrow area of the cave, water all the way to your armpits. Feeling that is hard to describe. Incredible touch of a nature all in all, at least for us - never ever experienced something like that before.





Long tail boat took us to our bamboo bungalow village.





Danger! That cave was intensive though.





What's up, what's your name?





That spider was huge. Size of a fist.





Cave full of bats, no matter where you pointed the light.



Auringonlaskun tienoilta menulta löyty vielä pieni päristely veneellä viidakon läpi. Järisyttävän kaunista maisemaa. Sellasta maisemaa mitä suurin osa jengistä näkee pelkästään sateliittikanavilta koko elämänsä aikana. Reissuun kuulu toki myös säännölliset samperin hyvät safkat tai vaikkapa vapaamuotoset (ja ilmaset) kajakkimatkat halutessa. Uni maitto hyvin ja askeettinen bambu-bungalow hoiti oman roolinsa himaan niinku kuuluu. Aamulla herättiin heti kärkeen puolseiska, juotiin kaffet ja suunnattiin kokemaan juuri ja juuri heräävä viidakko. Ai jumankeikka! Se sumu, mikä luikertelee hälvenästi pois vuorten - tai siis tollasten kivimuodostelmien välistä, oli kertakaikkiaan maaginen näky. Kaiken sen ihmetyksen jälkeen siirryttiin parin saaren kautta vielä yhteen Khao Sokin luolista. Tällä kertaa kyseessä oli kuiva versio, siis kosteuden puolesta. Luolaa koristi vuosien ja vuosien ja vielä kerran vuosien saatossa muovatuneet kivimuodostelmat - ja lepakot tietenki. Unohtamatta ystäväämme pimeyttä toki. Jälleen kerran mielen valtasi ajatus ihmisestä, joka on vuosien ja vuosien ja vuosien saatossa rakentanut itsensä ulos sieltä, jonka keskellä hän joskus eli. Nyt se kaikki originaali on vaan tosi jännittävää, erikoista, yllättävää ja paikka paikoin jopa pelottavaa.


Around the sunset there was still one thing on a menu, that was a boat ride through the jungle. Insanely beautiful scenery no matter what direction you tilt your head at. So beautiful scenery that most people see that scenery only through the satellite channels during their lives. Really. Of course this trip also included superb dinners as well and for example chance to hop on a kayak for free to paddle the lake. Anyway, bamboo bungalow did the trick and we slept well ’til the morning. Straight up, 7:00 am, it was time to start our day. That mist during that time of a morning. It was miraculous to watch it fade away bit by bit as the time goes by. Jungle waking up. Crazy. Simply crazy time of a day to experience a wild nature. After all those whoa-effects and lunch, we headed towards one more cave. Dry this time, what it comes to a water. It was all decorated by stones that have shaped what they are nowadays over years and years and years from where we live now. Again, we got overwhelmed by thought of a human, who built itself out of what was original once. Now everything that used to be very normal is just surprising, distinctive, exciting or scary depending on a situation.





Misty jungle waking up.





Scenery was ultimate there.





Like from some kind of a fantasy movie.



Kaiken kaikkiaan tää “opastettu kierros” lunasti yksinkertasesti kaikki ne odotukset, joita me sen niskaan oltiin kasattu. Nyt yks väli-ilta fiiliksille sekä tuntemuksille, joita viidakko meihin jätti ja huomenna kohti (oletettavasti) turismin täytteistä Phuketia. Siellä pari yötä ja sit lento kohti entistä Saigonia a.k.a. Ho Chi Minh Cityä Bangkokin kautta!


VIETNAM, me ollaan valmiita!!


We can easily admit that this “guided tour” did everything we asked for. Now one night to let it all sink in after mother nature’s touch and tomorrow off to touristy Phuket! Two nights there, then airplane to Bangkok and from there to Saigon a.k.a. Ho Chi Minh.


VIETNAM, we’re ready for you!!


Matkustelu tuottaa mielihyvää! Palataan juttuun!!


Traveling gives you pleasure! More later!!



by Tour le Couple






"OUR (LAST) DAY AT KOH TAO"



04.01.18



Reilut kolme viikkoa saarielämää on saavutettu matkamittariin, joka tarkoittaa samalla sitä, et on aika siirtyä eteenpäin. Ohessa kuviin, sanoihin tai molempiin kiteytetty viimeinen päivä paratiisissa nimeltä Koh Tao!


More than three weeks of island life behind, which means, it’s time to move on. Here’s our last day at paradise called Koh Tao in pictures, text or both!



- 8:55 -


Herätyyys! Inkeri tapansa mukaan tosin tovin ennen Mikkoa, mut se ei sinänsä ole yllätys.


Time to wake uuupp! Inkeri bit earlier like every morning, definitely no newsflash there.



- 10:30 -


Liikkeelle! Pienenä muuttujana meän huoneen oven lukko ei jostain syystä toimi enää. Tai avain. Solution: Lukittiin ovi sisältä päin ja kiivettiin ikkunasta kasuaalisti ulos.


Time to get going! For some weird reason though, lock to our room seem to have broken down. Or key. Solution: Lock the door from inside and climb from the window. Casual.



- 10:45 -


Aamiainen I <3 Saladissa - kivassa mestassa ihan meän kämpän huudeilla. Tällä kertaa mentiin munakkailla, banaanipannareilla ja tuoreilla hedelmillä - tietty kahveja unohtamatta. Brekuissa harvoin ollu valittamista täällä.


Breakfast at I <3 Salad - cosy place nearby to our accommodation. Today’s breakfast included omelettes, banana pancakes, fresh fruits and coffees of course. Usually no complains when it comes to breakfasts here.





Breakfast time!



- 11:35 -


Nopee stoppi Aukotanissa a.k.a. lokaalissa mitä-ikinä-haluatkaan-se-löytyy-täältä kaupassa. Tällä kertaa hakusessa oli sakset. Syynä tähän Mikon parta ja muu kasvokarvoitus, joka oli hyvinkin akuutin trimmauksen tarpeessa.


Fast stop at Aukotan a.k.a. local no-matter-what-you-need-you-get-it-from-here-market. Reason: scissors were needed because Mikko’s beard was way too hobo to handle anymore.



- 12:15 -


Vuokrattiin alunperin skootteri kolmeks viikoksi. Pakollinen stoppi Oli’s Motorbikellä setviin pyörän luovutusta ja oltiinpa sitä vielä itseasiassa yhdestä viikosta velkaaki.


Ps. Jos vuokraat pyörän, vuokraa täältä!


When we arrived, we rented a scooter for 3 weeks. Had to stop at Oli’s Motorbikes about returning the bike and 1/3 of the rent was still unpaid, actually.


Ps. This is the place if renting a scooter from Koh Tao!



- 12:30 -


Mentiin ostaan aamun lähtöä varten lauttalippuja pois saarelta. Tarkotus oli lähteä jo klo 06, mut kaikki lähdöt oli täynnä. Saatiin kuitenki paikka klo 10 lähtevästä! Homma toimii.


Went to buy ferry tickets to get off from the island next morning. Plan was to leave at 6 am but all seats were full. Managed to get the tickets for 10 am ferry. Solid enough.





Trying to arrange the boat trip back to mainland.



- 13:05 -


Päätettiin vika päivän kunniaksi käydä suositulla Nang Yuanin saarella Koh Taon kupeessa. Vuokrattiin snorkkelit sekä ostettiin taxiboat-tiketit naapuritontille.


Decided to finally visit this popular island of Nang Yuan just next to Koh Tao. Rented snorkels and bought the taxi boat tickets.





Boat taxi to Nang Yuan island.



- 13:30 -


Kohteessa. Tiketit 200 bahtilla itse saarelle haltuun. Tätä sisäänpääsyjuttua on täällä Koh Taolla kieltämättä jonninverran, oli kyseessä sit tietty biitsi tai näköalapaikka.


At the island. Bought tickets of 200 bahts together to enter. Have to admit that it’s quite common thing here at Koh Tao to pay entrance fees to get on to certain beach or view point.



- 14:15 -


Leikittiin dronella. Siis sit, ku eka kahlattiin ittemme ja elektroniikka vettä vyötäröön asti -taktiikalla saaren hiljaisemmalle puolelle. Tän laitteen kans lentely ja kuvaaminen tuottaa kyl mielihyvää.


Drone time! Right after we got ourselves and all the electronics to the other side of the island. Had to wade couple of tens of meters to get there. Flying that beast and taking footage with it gives instant satisfaction.





Drone is up!



- 15:00 -


Snorkelointia! Mikko ei ole mikään vesipetoin peto, mut homma itessään oli todella lystiä puuhaa. Tavallista hassumman näkösiä kaloja pysty bongaileen heti veteen astuessa.


Snorkeling! Like said, Mikko is not that much of a water rat but wow that was so much fun! Lots of cool looking fish there not in that deep at all.





That color of water.



- 16:15 -


Näköalaspotti. Ei muuten oltu ainoat turret huipulla. Itse maisemissa tosin ei kyllä ollu valittamista, luonto osaa olla vaan kaunista.


Viewpoint. We weren’t only tourists up there by the way. No complains though what it comes to views. Nature can be just incredible sometimes.





View from the viewpoint!



- 17:00 -


Paluu taxi boatilla Koh Taolle. Kello viis iltapäivään on deadline, et pitää poistua,


Back to Koh Tao with taxi boat. You are allowed to stay there till 5 pm every day.



- 17:30 -


Janon sammuttelua ja yleistä viihtymistä vakkarimestassa Maya Beach Clubilla. Tänne kokoontuu suuri läjä suomalaista sukelluskouluporukkaa varmaan about päivittäin iltamaljalle. Yleisestikin hyvin lepposta jengiä ja chilli tunnelma tosi hyvällä lokaatiolla!


Getting rid of the thirst and just enjoying ourselves at our regular hangout, Maya Beach Club. This is where all the Finnish ppl from diving school gather around about every day. All in all very good bar with supreme location!





Smile after a happy day!



- 18:15 -


Dinnerimestaksi valikoitu osittain vikan päivän kunniaksi saksalaisen daamin pitämä ravinteli nimeltään Taste Of Home, josta saa, mitäs muutakaan kuin, lihapullia ruotsalaisittain pottumuusilla. Oli saakelin hyviä!


For the last supper we chose a place called Taste Of Home, operated by one german lady. Super tasty Swedish-style meatballs with smashed potatoes was our choice of the day. Damn, it was good!





Dinner time! Ah, those meatballs.



- 20:00 -


Tavattiin meän vuokraisäntä liittyen asunnon luovutukseen ja loppulaskuun. Vedestä ja sähköstä tuli reilu 1000 bahtia perusvuokran päälle. Tää meinaa kutakuinki sitä, et maksettiin yhteensä reilu 8500 bahtia 3 viikosta. Eli 230 euroa ja risat. Käy.


Met our landlord what it comes to checkout and some costs of water and electricity. It was around 1000 bahts and bit more for the extra we had to pay. That means we paid 8500 bahts in whole for 3 weeks (230+ eur). Very decent.


- 21:30 -


Vikat rauhantupakat, virvotusjuomat ja kaffet Natural High Caféssa. Ehottomasti yks seesteisimmistä installaatioista mis allekirjottaneet on käyny ehkä koskaan. Iso suositus!


Came for the one last peace smoke, some club sodas and coffee to Natural High Café. One of the most chill bars we ever been in our lives. Recommendations!





Peace smoke culture here surprised us.



- 23:45 -


“Yllättävän" ruokahalun lisääntymisen vuoksi iltapalaa paikallisesta katumarketista. Tää homma kyl toimii lähes joka kerta pettämättömästi.


Due to some “unexpected” rise of appetite had to get some evening snack from the local street market. This just does the trick almost every time.





Getting some late breakfast.



- 1:15 -


Takas asunnolle. Aamulla lähtö, hyvällä tsägällä ehtii nukkua joku reilu viis tuntia vielä ennen pakkaamista, aamupalaa ja lautalle siirtymistä.


Kiitos Koh Tao, olit niin hyvä meille!


Back to the apartment. If we're lucky, there’s more than five hours to rest before packing and getting ourselves to the ferry.


Thank you Koh Tao, you were so good to us!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Seuraavana tosiaan liikutaan botskilla kuutisen tuntia Amphoe Don Sakin satamaan, sieltä tunteroinen Surat Thanin kaupunkiin ja parin yön jälkeen kohti Khao Sokin kansallispuistoa. Odotukset Khao Sokia kohtaan on kyl aika ylös! Katotaan mitä tuleman pitää, lisää myöhemmin!


So, next step is to move 6 hours by boat to Amphoe Don Sak harbour, one hour from there to Surat Thani city and after 2 nights to Khao Sok National Park! Have to say that we’re quite excited about Khao Sok and expect it to be worth a visit. Let’s see how it turns out, more updates later!



by Tour le Couple






"KOH TAO PT. II"



19.12.2017



Ehkä “vika” on vain meissä, mut tää saari kyl höllii allekirjottaneita isolla kädellä just nyt. Päädyttiin sit vuokraamaan huone tollasesta kerrostalon kaltasesta about kolmen kilsan päästä alkuperäisestä. Originellihän oli ihan tän ilmeisesti suosituimman alueen, tai siis rannan, Sairee Beachin kupeessa. Nyt siirryttiin hieman etäämmälle. Tai no, kaikkihan tällä pienellä ihanalla maapalalla on lähellä. Asumuksesta pulitettiin kolmen viikon ajasta 7500 bahtia eli vain vajaa 200 euroa. Mielestämme puhutaan kohtuu helposti lähestyttävästä rahasummasta. Siihen päälle tulee vedestä ja sähköstä joitain kuluja viel ton perushinnan päälle. Ymmärtääksemme kukkaron nyörejä ei silti tarvi ihan kovin paljoa löyhentää enää extraa. Ja tokihan se on meistä kiinni kuinka paljon tekoilmaa me huoneeseemme halutaan. Tällä hetkellä ilmastointi on käytännössä ollut kiinni koko tän ajan ja ollaan pelailtu pelkällä jalkatuulettimella. Homma toimii ku junan vessa.


Maybe the “problem" is in us but this island feels so good right at this very moment. We ended up renting a room from this apartment building around 3 kilometers away of that bungalow we had. The one we stayed at first was just next to the Sairee Beach, apparently the most famous beach here. Now we moved bit further away. Well, everything’s close here on this beautiful piece of land after all. We payed 7500 bahts for 3 weeks which is like… less than 200 euros. That seemed like a very good deal to hold on to. We also have to pay bit extra for electricity and water before we leave but as we understood, it’s not gonna be that big pain for the wallet. Of course it all depends of us. If we want to use air condition all day long, then it’s bit more but actually-- we haven’t even turned that on yet. Now we been only using the normal one you just plug in to the wall, and it works for us like the train toilet.





Nothing to complain about when at the beach.





Beautiful spots all around here.



Vessoista puheen ollen. Tapahtu hauska skenaario tossa eilen. Oltiin viettämässä omia hyvin henkilökohtaisia pikkujouluja lauantai-iltana ja krapulapäivänä liskojen yö sai nimensä veroisen tilanteen ku löydettiin meän vessasta tollanen arviolta 30 senttinen lisko. Siin se oli. Vessan seinässä kiinni täysin liikkumattomana. Mikko tsiigas aluksi, et se on jumankeikka joku seinäkoriste, et oliks se muka tossa lavuaarin alla aiemmin. Kylläpä onki aidon näkönen. No aitohan se oli. Kyse oli tokay geckosta, jotka on sinänsä arkipäivää täällä. Huvittavaa ehkä tästä tilanteesta tekee lähinnä vallinnut krapulatila ja se, et me ei olla törmätty ku pieniin, muutaman sentin pitusiin liskoihin täällä aiemmin. Nyt se iso kaveri on meän vessassa. Asiaan kuuluvan darra-paniikin ja hihitysten johdattelemana tilanne raukes ku itestään ja lisko poistui samaa reittiä mistä tulikin. Vessan ikkunasta. Hauska hetki.


Speaking of toilets. Funny scenario yesterday. We had our very own pre-christmas party on saturday and lizard disco really was worth of it’s name next day. We found this 30 cm long lizard from our toilet. Just like that. Mikko was sitting there, minding his own business and were thinking like… “was that wall decoration there before under the sink?” — "Damn, it looks real." Well, it was real. It was a tokay gecko, pretty normal around here. It was mostly because of hangover that made the moment so funny, and also that we haven’t encountered that one yet during our travels. Small ones yeah, they everywhere but big one like that. And now it was there. Stuck on our toilet wall. After little bit of panicking and giggling it all escalated on it’s own as our gecko left the same way it arrived. Through the bathroom window. Funny moment.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Aiemmin tulikin höpöteltyä vahvasta suomalaiskommuunista täällä saarella. Tosiaan siis meikäläisiä löytyy operoimasta vaatimattomasti saaren vanhinta ja ilmeisen suosittua sukelluskeskusta täällä. Osittain tästä luontaisena jatkumona Inkeri aloittikin juuri eilen sukelluksen alkeet heidän opastuksella. Aamu meni luentojen parissa ja tätä kirjottaessa mimmi on jossain tuolla meren syövereissä. Huomenna sama homma saa jatkoa. Tuntemuksia sekä siistiä vedenalaista matskua luvassa ku vehkeet ja meri on otettu tosissaan haltuun! Mikäli näille huudeille on suunnitteilla tuloa ja pinnan alle painuminen kiinnostelee, niin www.kohtaodivers.com -osoitetta on hyvä harkita klikkaavansa.


In last post we wrote about strong Finnish community on the island. You really can find familiar language for us from here. Like said, there’s nothing more or less, than the oldest and pretty popular diving center here operated fully by people from Finland. Maybe partly because of that, Inkeri started her lessons yesterday. When writing this, she’s somewhere there exploring the ocean. Tomorrow, more practice will follow. More updates along with some kick-ass footage later on when she’ve got more familiar with the underwater world. If you planning to book a ticket here and feel interested about going beneath the surface, check www.kohtaodivers.com to get yourself started!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Viikon itsensä-, ja saarentutkiskelun jälkeen fakta on pari juttua. Ensinnäkin se, et täällä täytyy olla maailman kauneimmat auringonlaskut. Ainaki ne on kauneimmat, mitä me ollaan ikinä todistettu vierestä. Voikohan niihin kyllästyä? Jos tänne jämähtäs, ni oliskohan puolen vuoden jälkeen silleen, et "hyi hyi, ei kelpaa enää. Pakko saada vieläkin kauniimpaa." Vai onko sitä kauniimpaa ees olemassa? Meän Insta-tilillä @tourlecouple, löytyy häkellyttävää matskua liittyen auringon painumiseen taivaanrannan taa. Tsekatkaa! Rauhanpiippukulttuuri. Täällä on tosiaan kourallinen coffee shoppeja. Aiemmin maalailtiin termillä “amsterdamilaisia”, mut tää on jotain ihan muuta. Ne mestat on laitettu vimpan päälle kondikseen - noin niinku visuaalisessa mielessä. Siellä tupruttelu on ku Jurassic Parkissa konsanaan. Voi jösses. Mestojen lokaatio tuntuu olevan myös haettu tarkoituksella jostain pienehkön kukkulan päältä, joten myös näköalat ja ennen kaikkea tähtitaivas on käsinkosketeltavan läsnä just siinä tilanteessa. Rannat. Niitä täällä on useita, mut esim. just tää suosituin. Sairee Beach. Toi vesi tuntuu iholla ku oisit kylpylässä. Se on niin lämmintä ja ihoa myhäilevää. Siihen kun lisää viel ton samettisen pehmeän hiekan ja todella loivasti syvenevän meren, niin edes Mikko ei pysty hukkumaan täällä. Popkulttuuri. Täältä löytyy, ehkä jopa hippusen yllättävästi, oikeinkin trendikkäitä kahviloita tai sit saatikaan eurooppalaiseen moderniin makuun sisustettuja juomakuppiloita. Late breakfastia saa sieltä sun täältä iltapäivään asti. Tämän lisäksi löytyy ääripäänä despacitoa, tulishowta, deep housea, ampumarataa, minigolfia ja jos oikein länkkärivibat ottaa vallan, niin vaikkapa helvetin hyviä home made burgereita. Paikan kokoon nähden, täällä on kaikkea.


After one week of self-examination - and examination of this island as well, few things are more than a fact. First of all, sunsets. It just must be that here the sunsets are the most beautiful in the whole world. At least what we ever experienced. Can you ever get bored to that sight? Is it like, if you settle here, after a half year you like “no, no, not anymore, not beautiful enough— I want more”. Or is there even more breathtaking sunsets available on this planet? At our Insta-account, @tourlecouple, you can find some decent photographs and time-lapse video about what we trying to explain here. Dig in to that! Peace smoking culture. Like said, there’s handful of coffee shops to choose from. Earlier we used to describe ‘em like the ones you find from Amsterdam but hell no, these are way more special. They are properly built what it comes to visual look. It’s like smoking at Jurassic Park when you there taking your time. Location is also very unique as every one of those seem to be in top of some hill. Inspecting the sky full of stars there while you enjoy your joint is something to experience. Beaches. Lots of beaches in here but for example this most famous one, Sairee Beach. That water on your skin feels like relaxing in a spa. Really. So warm and mellow it is. When you add that velvety sand and very gently sloping water in to that equation, even Mikko can’t drown in here. Pop culture. You can find very hip and trendy bars along with european kind of modern spots to enjoy your coffee, smoothie, soft drink, beer or a cocktail here. As a huge lovers of late breakfast we are, there’s multiple venues to choose from. That’s sweet. As extremity, you are also able to find despacito, fire show, deep house, shooting range, mini golf or even super tasty home made burgers when you need that western touch in your day. Compared to size of this place, you can find pretty much everything you need from here.





Chilling on the edge of the cliff.





Remember to drink water!





Floating in paradise.



Koko onkin mielenkiintoinen juttu. Internet osasi kertoa, et täällä asuu kirjoilla vajaa 3000 ihmistä, mut käytännössä tätä saarta asuttaa reilu 8000 silmäparia. Puhutaan aika pienistä lukemista. Siihen vierailijat päälle. Täällä on kohtuu vahva yhteisöllisyyden tuntu ja se jos jokin tuntuu hyvältä.


Size. That’s interesting. Internet told us that around 3000 people are living here. As on paper. Something like 8000 pair of eyes is more correct. And then of course all the visitors and tourists on top of that. Feeling of community is quite strong here, and if something, that feels good.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Niin, se internet. Koska netistä löytyy ja muutkin ovat sen saman löytäneet, niin pimeä puoli tuntuu olevan saarella tapahtuneet kuolemat ja murhat. Kyllä, murhat. Täällä on tapahtunu useampi kuin pari erikoista kuolemaa viime vuosina ja osa tuntuu jopa välttävän tänne matkustamista niiden vuoksi. Tarkempi tutkailu tuntui kuitenkin enemmän median paisuttelulta ja klikkiotsikoinnilta faktoihin pureutumisen sijaan. Kyllä, tänne on kuollut jengiä, mut suurin osa turisteista omaan hölmöyteen. Lähinnä humalatilasta johtuviin juonenkäänteisiin ja hukkumiseen - tai molempiin. Tänne on myös tapettu jengiä ja laitettu jopa näytille roikkumaan palmun varteen, mut niitäkin varjosti omituisia vaiheita matkailijoiden itsensä tiimoilta. Normityypit tuskin joutuu täällä vaikeuksiin, ku pitää terveen järjen mukana päässä, eikä fronttaile paikallisille. Sen geimin häviää salettiin aina.


Oh yes, internet. Because there’s no stuff you can’t find online — you are also able to find something about murders of Koh Tao. Yes, murders. More than few visitors gone missing and found dead from here during last few years. We’ve heard that there’s people who avoid traveling here because of that. After researching a little bit it seems “surprisingly” more like a media is making a bigger deal about it than these murders actually are. Yes, people have died here but most of them because of being foolish. Usually it includes alcohol related plot twists and drownings — or both. But they’ve also killed people here. And even put ‘em hanging in to a palm tree after that. In that case there was still something shady going on a background. By background we mean background stories of those visitors. We bet that normal people like us won’t get in to problems here if you just keep your common sense with you. And not to start a fight with the locals. That game you lose.





Beachy doggo. Too cute.



Me jatketaan täällä nyt tätä paratiisigeimiä. Myöhemmin luvassa lisää ihmettelyä, päivittelyä, ihastelua, ylistystä ja tietty myös spekulointia sukeltamisen saloista. Adios!


We continue our paradise game here instead. Later on more speculations, praises, feelings and some stories about diving of course for example. For now, adios!






by Tour le Couple



"KOH TAO"



12.12.2017



Mitähän tähän nyt sanois. Tää mesta on järisyttävän kaunis. Kaunein paikka missä allekirjoittaneet on ehkä koskaan ollu. Mentiin Prachuap Khiri Khanin jälkeen Chumphoniin, eli taas toista sataa kilsaa etelään päin. Tällä kertaa kokeiltiin matkustamiseen lokaalia junaa. Matka makso meiltä molemmilta yhteensä vajaa pari euroa. Omanlainen kokemus sekin. Varsinkin paikalliset virvokkeiden ja safkan myyjät - siis siellä junassa. Ja niitä oli sit muuten useita. Saatiin vähän vihiä etukäteen, et junan appeet ei välttämättä ole sieltä solideimmasta päästä, joten päädyttiin vain pällistelemään vierestä. Kaikki myytiin pakattuna eri kokoisiin muovipussukoihin. Sisällä oli mitä erikoisempia litkuja sekä ruokia kaikissa värien eri skaaloissa. Ehkä seuraavalla kerralla uskalletaan varovaisesti maistaa hivenen. Ehkä. Matka itsessään meni hyvinkin soljuvasti. Oli miten oli. Yövyttiin sit määränpäässä upeassa Villa Varichissa, mökkikylässä, viiden-kuuden kilsan päässä paikallisesta ytimestä. Käytännössä keskellä metsää. Palmumetsää. Pienen joen varrella. Uskomaton juttu tämäkin. Varsinkin luonnon äänet auringon laskeutumisen jälkeen. Sitä siritystä ja eri elukoiden äänien pyrähtelyä ois voinu kuunnella transsimaisen kauan. Chumphonista otettiin muutaman yön jälkeen puolentoista tunnin kohtuu pomppuinen ja suhteellisen kallis, mutta aurinkoinen pikavene Koh Taolle. Ja tässä sitä ollaan. Paratiisissa. Not kidding.


Where to start. This place is insanely beautiful. Probably the most beautiful place we've ever been before in our lives. We went to Chumphon after our pit stop at Prachuap Khiri Khan. Another few hundred kilometers down south. At this time we typed out a local train to travel - whole trip cost less than 2 euros together. That was quite a experience in general. Especially those people serving food and beverages there. And there was plenty. Our host from Khiri Khan advised us to grab something along - apparently one they serve in train is not that… gourmet. Everything they sold were packed in those small plastic packs, different liquids and other stuff in every color you can imagine. Trip itself was smooth, no complains. In destination we stayed at Villa Varich - cottage village surrounded by nothing but palm trees 5-6 kilometers out of local centre. That sure was something. You could have listen to those different sounds of nature and small animals after the sun goes down for hours and hours. Very reassuring. After few nights we took a bumpy and pretty expensive but sunshiney speed boat to Koh Tao. And now we here. In paradise. Not kidding.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Tää saari tuntuu olevan ehkä tunnetuin sen tarjoamista sukellusmahdollisuuksista. Mikon uimataito ei ole tasoa vesipeto, mutta Inkeri sen sijaan aikoo tyyppaa sukeltamisen salat. Siitä updatea myöhemmin. Tällä saarella turismi kukoistaa aivan eri tavalla kuin mihin olemme tottuneet tänä aikana Thaimaassa. Mut silleen hyvällä tavalla. Sellasta klassista, liian kännissä olevaa huutajaa ei ole tullut vastaan kertaakaan. Valtaosa väestöstä, joka asuttaa tän pituudeltaan 7 kilometrin maapläntin keskellä Siaminlahtea, tulee eri kolkista maailmaa. Täällä on mm. suomalaisten operoima sukelluspalveluita tarjoava lafka ja yleisestikin ilmeisen vankka suomalaisyhteisö, joista suurinosa asuu täällä ihan ympäri vuoden. Tätä on jokseekin vaikea selittää, mut heti ku tän maan kamaralle astu, tuli fiilis, et täällä vois viihtyä salettiin kauemminkin. Otettiin bungalow ihan tästä biitsin vierestä kolmeks päiväksi, mutta jo ekojen tuntien aikana tuli selväksi, et lisää vuorokausia tarvitaan. Tai siis viikkoja, joo, viikkoja. Ainakin yks, uskoisin, että kaksi. Miksei koko kuukausikin. Meän housti Chumphonissa kehu tätä saarta ja saaren rantoja yhdiksi maailman kauniimmista - emmekä näe syytä miksi hän ei olisi tehnyt niin. Tää on ihan postikorttimainen skenaario. Paitsi, että elät sitä postikorttia 24/7.


This island must be most known of it’s diving opportunities. Mikko is not that much of a water rat but Inkeri’s gonna try that part of Koh Tao later on. More updates follow when things escalate. Tourism here is different we seen in Thailand so far - but not in a bad way. We haven’t confront that classical too-drunk-shouting-something-because-simply-just-drunk-and-on-a-holiday tourists at all. Most of the people who populates this 7 kilometer long island comes from somewhere else than Thailand. For example here’s a diving company operated by Finnish people. What we understood Finnish community is pretty strong here anyway - plenty of ‘em living here around the year. It’s hard to describe but immediately we placed our foot in this place we got overwhelmed by feeling that you could spend here a bit longer time easily. We rented a bungalow by the beach - only for 3 nights for the starters but already after few hours we realized that we need more days. Or weeks. Weeks, yeah. At least one or two. Maybe a month, why not? Our host from Chumphon praised this island and beaches here to be one the most beautiful in the world - can’t see a reason why he would not say that. This is like a post card, except you live that post card 24/7.





Sairee beach is the spot to enjoy the sunset.



Tässä vaiheessa on myös aika kertoa hieman thaimaalaisesta päihdepolitiikasta, joka vaikuttaa kohtuu mielenkiintoiselta paketilta. Rauhanpiipun tupruttaminenhan täällä on ihan pannassa. Ennen reissua tuli kelailtua, et on se kumma, kun senhän jos jonkin voisi kuvitella kulkevan käsi kädessä tällasissa maisemissa suht vankasti. Noh, tutustuttiin sit heti ekana päivänä paikalliseen yrittäjäpariskuntaan kuin sattumalta. He osasivat valottaa, et täällä on jopa useita amsterdamimaisia coffee shoppeja, hivenen pääalueen ulkopuolella. Niissä sen itsensä harjottaminen on täysin ok. Ja laillista. Parasta tässä kaikessa on ehkä se, et näistä paikoista on vastuussa - kukas muukaan kuin paikallinen poliisi. Mukaan ei ole suotavaa ostaa mitään, mut sisällä näissä kuppiloissa saa käryttää niin paljon kuin mieli halajaa. On tämä vain ihmeellinen satumaa. Vaikea keksiä mikä tässä paikassa on käytännössä pielessä. Vai onko tässä mikään pielessä? Miks aina pitäis olla joku pielessä? Monelle tää on jokaikistä arkipäivää.


So, we think in this point is time to unwrap little bit something that comes to drug policy here in Thailand. Peace smoke here is a no go, that’s for sure. No matter you ask your friend who travelled here earlier or search on Google. Kinda funny— we were speculating that if something, that must be part of everyday life here in paradise. Well, by accident, again, things happened, and we ran into this local entrepreneur couple who revealed some things about what comes to smoking your cannabis product. It seems to be that here in Koh Tao, little bit out of the main area, there’s actually more than few coffee shops like you have in Amsterdam, where you can enjoy your daily relief. Most weirdest fact must be, that it’s operated by— who else but a local police. Take away is a no-no but if you just enjoy it inside the premises, it’s all good. What a wonderland. It’s so hard to find things that suck in this place. Or is there even any? Why you always have to think in a way that there’s something wrong? For many people this is everyday life.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙



Siinä akuutimmat ihmetyksen aiheet tähän väliin. Nyt nokat pettämätöntä thai-hierontaa sekä linnunmaitomaista merivettä kohen. Lisää myöhemmin, kun olemme kaivautuneet vielä vähän syvemmälle Koh Taon pehmeään hiekkaan. Ciao!


Well, this is pretty much everything that comes to our minds in this point. Now we’re off to that most mellow thai-massage and those warm waters this beauty has to offer us. More to come when we dig bit deeper in to that soft sand of Koh Tao. Ciao!



by Tour le Couple






"PRACHUAP KHIRI KHAN"



6.12.2017



Siirryttiin reilut 250 kilsaa etelään Bangkokista, provinssiin nimeltä Prachuap Khiri Khan. Palloteltiin aluksi, et oltaisko niin rohkeita, et vuokrattais (tai jopa ostettais) oma moottorikäyttönen koko täksi ajaksi täällä Thaimaassa, mut päädyttiin toistaseksi kuitenki julkisiin. Luultiin menevämme bussilla, mut kulkupeliksi valikoituikin tollanen about 9-paikkanen minivan. Tunnelma oli jämpti, mut loppupeleissä jalkatilaa oli enemmän ku perushalvassa ja -hyvässä Onnibussissa. Ilmakin kiersi ihan sopivasti. Homma oli ohi yhden pysähdyksen taktiikalla noin neljässä tunnissa. Per naama lompakkoa joutui kurittamaan reilu vitosen verran tästä ilosta, eli ei juuri midi.


So, we moved around 250 kilometers down south from Bangkok, to province called Prachuap Khiri Khan. At first we were planning to get bit crazy and rent (or even buy) our own motor vehicle (or two) to get around in Thailand. After small amount of speculation we decided to use public transportation - for now. We took a 9-seat minivan to get ourselves moving. They seem to use these minivans here quite a lot instead of big buses we thought we be using in a first place. No problem what so ever, it was a decent ride with enough room for your legs. With one stop, the whole trip took around 4 hrs and 5 euros per person, very reasonable.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


No missä me nyt sit ollaan? Tää on tällanen pikkupitäjä, Siaminlahden poukamien kupeessa. Yövytään tällasessa ehkä maailman sympaattisimmassa majatalossa, jota pitää pariskunta, joka myös asuu tässä samassa mestassa. He vuokraa kolmea huonetta - tällä hetkellä ollaan ainoat yöpyjät. Tätä kirjottaessa monessa maailman kolkassa juhlitaan satavuotiasta Suomea, niin myös meillä - Inkeri kokkaa juuri tällä hetkellä karjalanpiirakoita, lihapullia ja perunamuusia maisteltaviksi meille ja meidän housteille. Ne on aika ihmeissään tulevasta. Myöhemmin striimataan kättelyjuhlat tietenkin asiaan kuuluvasti läppärin näytöltä.


So what is the place then? This is a small town by the gulf of Thailand. We are staying in this most comfortable homestay that is operated by a lovely couple - the most happy local lady and her U.S. born teacher boyfriend. They also live in the same building, here’s room for 3 guests. At the moment we’re the only ones here. When writing this, world is celebrating Finland’s 100 years of independence - and we are part of the celebration. Inkeri is cooking some Karelian pies, meatballs and mashed potatoes to share with our hosts. They are so excited about what’s to come. Later on we’re planning to stream the official ceremony of indepence via our laptop.





Our host making some karelian pies with us.





They turned out pretty good!



Ilmasto kohtelee ihan eri tavalla ku ollaan ison veden äärellä verrattuna Bangkokin seisahtuneeseen tuntumaan iholla. Vuokrattiin fillarit 100 bahtilla eli noin 2,5 eurolla yhdeks päiväksi ja ollaankin ajeltu aika pitkälti koko pitäjä päästä päähän. Todella kaunista luontoa ja järisyttävän hyviä pyöräkaistoja ihan rannan tuntumassa. Välissä voi aina fiiliksen mukaan pysähtyä safkaamaan tai paikalliselle bisselle. Molemmat näistä irtoaa hyvin pienellä rahalla ja mielihyvä on joka kerta satavarmasti saletti. Jos tänne eksyy, niin sykkelin vuokraus on must!


Climate is really treating us lovely and different here compared to Bangkok. Must be because of that mellow wind from the sea. We rented bicycles for 100 bahts (2,5 euros) for a day and cycled around the town. Ultimately beautiful nature and crazy good bike lanes just next to the sea. After enough pushing the pedal you can always stop by those lovely small spots for your daily meal or local beer. No matter what you decide to order, it costs basically nothing and satisfaction is 100% guaranteed. If you end up here, renting a bicycle is a must!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Kiivettiin myös paikalliseen temppeliin (Wat Thammikaram Worawihan), joka käsitti 396 porrasta ja vähintään yhtä monta apinaa matkalla sinne ja alas. Ja ne apinat. Tää voi olla monelle normikeissi, mut meistä ainakin Mikko otti extrahuumaa noista pikku kaiffareista enemmän ku tarpeeksi. Ne pienet kädet ja puuhastelut mitä nää hassut otukset harrastaa on yksinkertaisesti lumoavaa vierestä seurattavaa. Yksi hakkaa kivellä tai puutikulla maata, ikään kuin se rakentaisi jotain, kun taas toinen juoksentelee kaltaisiansa karkuun käsissään ympäristöstä löytynyt muovipullo - samaan tapaan kuin se olisi tarun hohtoinen sormus Klonkulle. Note to self, vaikka he söpöjä ovatkin, niin liian lähelle ei kannata mennä, koska lumoutuminen voi muuttua kuumotukseksi kohtuu instana. Varsinkin jos lähistöllä on poikasia. Toisaalta ihan normi juttu sinänsä. Temppelit on muutenki todella päräyttäviä paikkoja jo pelkästään visuaalisesti. Oranssiin pukeutuvat buddha-munkit samaten. Oli mielenkiintoinen efekti, kun apinoiden keskuuteen ilmestyikin tämä tuttuun kaapuun pukeutunut mies. Meihin verrattuna apinoiden käyttäytyminen häntä kohtaan oli kuin yö ja päivä. Näkivätköhän nämä hännälliset vain tutun värin vai oliko kyse munkista itsestään, kaikesta huolimatta todistamisen arvoinen hetki.


We also climbed all the way to the top of Wat Thammikaram Worawihan temple. Had to get through 396 steps and at least as many monkeys. And those monkeys though. It could be normal for many but so interesting to observe for us - well, at least for Mikko. Those little hands and stuff they do with ‘em is so mesmerizing to follow. One is banging the ground with a stone or wooden stick - like it's building something, when other one is running away from his fellow friends with plastic bottle in it’s hands - like it would be as precious as magical ring is for Gollum. No to self, even they're very adorable, don’t get too close. They might get angry. Especially when there’s babies around. Understandable. Those temples are quite magical anyway, merely visually. Those buddhist monks wearing orange as well. Was pretty interesting effect when all in the sudden monk came around - monkeys acted very differently to him than they did for us. Don’t know was it just the orange colour they’ve used to see or monk itself but it was a moment worth of experiencing.​





Old bicycles make you feel exhausted.





That temple was miraculous.





So many steps to climb to get to the top.





Almost as many monkeys as there were those steps.





View from the top!



Vaikka tätä tulikin jo hehkutettua aiemmin, niin ihmisten ystävällisyydellä ei tunnu olevan täällä rajoja. Paikka vaihtuu, mutta tuttu hymy ja tervehdykset säilyvät samanlaisina. Kaikessa autetaan ja kaikesta ollaan kiinnostuneita mikäli vain kielimuurilta pystytään. Edelleenkään sitä maailmankuulua kusettamista ei ole näkynyt lähestulkoon laisinkaan.

We are all one!


Like said before, there seem to be no limits when it comes to hospitality of people. Location may be different but that same smile and greetings stay the same. They help you with everything you need help with and act so curious towards you as they just can through the language barrier. Still no signs of bullshit.

We are all one!


⬖ ⬘ ⬗ ⬙

Safkapuoli toimii edelleen puolentoista viikon tutkailun jälkeen enemmän kuin mainiosti. Tuskin ollaan koskaan suuhumme laitettu niin tuoretta merenelävää tai sopivan tulisesti maistettuja lisukkeita kuin näillä leveysasteilla. Uskomatonta kerta kaikkiaan. Varsinkin kun sitä saa eurolla tai kahdella. Laitettiin suuhumme tosin muutakin. Nimittäin paikallisesta marketista löytyviä mässyjä sun muita snackeja. Tehtiin niistä video, tsekatkaa miltä suomalaisessa suutuntumassa tuntui paikallinen “herkku”. Sisältää sopivasti yökötystä, keskinkertaista analyysia ja hippusen kirosanoja. Linkin takaa videoon: “https://youtu.be/waqTuCHfQj8”.


After 1,5 weeks local dish works still as solid as it did day one. Bet we never tasted so fresh sea food or that appropriately spicy sauces than we had in these latitudes. Incredible have to say. Especially when you get that plate for a euro or two. We did taste something else also though. And that would be snacks from the local supermarket. Made a video out of us reviewing local “delicacies”. It contains just right amount of sickening, average analysis and pinch of Finnish swear words. Also subtitled in english. Check it out: “https://youtu.be/waqTuCHfQj8”.



Palataan! Laters!



by Tour le Couple






"FINALLY HERE! BANGKOK!"



30.11.17



Tätä kirjoittaessa neljäs päivä taittuu, ah, niin kuuman ja kostean yön puolelle. Lämpötila hellii meikäläisiä ku äiti lapsiaan konsanaan. Täällä ei mittari hirveästi alle kolmenkymmenen tipahda. Ensimmäiset tunnit on menny lähinnä läpsiessä toisiamme poskille, että ollaanks me oikeasti täällä?! Tästäkö se matka tosiaan alkaa? Eikö kohta pidä lähteä jo kentälle ja alkaa asennoitumaan alkavaan arkirytmiin? Eiku hetkinen, tää tulee olemaan sitä arkirytmiä.


When writing this, fourth day is becoming a night, ah, what a wonderfully warm night indeed. Temperature is around +30 celsius, day and night. So far we been pretty much busy trying to realize that we’re actually here. Is this really a beginning of our awesome adventure? Can it really be this way that we don’t have to jump on a airplane and head back to basics?


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Bangkok on jokseekin muuta mitä mielikuvat piirteli päähän, mutta pelkästään positiviis-sävytteisesti. Mesta on aivan himmeen kokonen, mut ei läheskään niin metropolimainen ku kelattiin. Monikaistaisia teitä, sympaattisia katuja ja kapeita kujia täynnä paikallisia menemässä ristiin rastiin eri kulkupeleillä. Suosituin tuntuu ehdottomasti olevan jonkin näköinen moottorikäyttöinen kaksipyöräinen. Vilinää näyttäis riittävän loputtomiin asti.


Bangkok is something quite different than expected. In a good way. City itself is incredible huge but definitely not that metropolis as we thought. From multiple line roads to narrow alleys locals rush from place to another. Seem to be that the most popular transport is something that includes motor and two wheels. This place is really hectic from time to time.





Bangkok by night.



Ensimmäisiä havaintoja kakspyörästen lisäksi on safka. Sitä myydään kadulla ihan joka puolella, oli kyse sit possusta, kanasta, merenelävistä tai eksoottisista hedelmistä. Mikään ei maksa oikein mitään mikäli Suomen hintalappuihin heijastaa. Eurolla tai parilla täyttyy maha helposti, mutta ytimestä löytyy myös paikkoja joihin saa uppoamaan melkein kotimaan verran valuuttaa per dinneri. Välttäkäämme niitä. Itse appeen laatu on myös selkeästi noususuhdanneista kun se tilataan katukojusta tai -ravintolasta. Parhaat kokemukset so far on ehdottomasti mestoista, joiden ympärillä parveilee sopivasti paikallisia. Kielimuuri toki oletettavasti tulee vastaan hivenen, mutta se ei paljon haittaa, koska ihmiset ovat näillä tonteilla aivan äärettömän ystävällisiä. Näiden muutaman päivän aikana jo pariin otteeseen paikallinen on rientäny tilaustilanteeseen avuksi ku tuntuu, ettei paikallinen keittiö ymmärrä länkkäriä, eikä länkkäri menua, joka koostuu lähinnä jännistä koukeroista.


First thing that caught our attention was food. Street food. It’s everywhere. Pork, chicken, seafood, exotic fruits. And they cost nothing. With euro or two you fulfill yourself easily - but on the other hand, there’s places you can spend the same amount of money you would back home. Let’s not do that. Quality is also much better when you get your daily meal from the streets instead of restaurants with riverside view etc.. Where there’s bunch of locals, there’s good food. Of course they may not get what you mean, and you don’t get their menu full of thai symbols but it doesn’t matter - people here are super friendly and polite. During these few days here, locals been helping us out by placing our order when there’s a barrier between languages. We are one, believe it or not.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Ihmiset. Niin kuin ylempäni maalailtiinkin, jengi toden totta on ystävällistä. Lokaalit ottaa kontaktia kadulla jo etäältä mikäli näkevät auttamisen jollain tapaa tarpeelliseksi - esimerkiksi vaikkapa reittivalintojen suhteen. Eilen jannut huito toiselta puolelta tietä kylään heidän etuterassille ja tarjos huikkaa. Päädyttiin siinä sit kilistään ja ottaan kuvia toisistamme. Niin hienoa! Aika paljon tuli ajoittain kovin vahvaakin varoittelua ennen matkaa, kuinka joka ikinen kusettaa, eikä kehenkään pidä luottaa. Kyllä siellä totuuden siemen toki joukossa onkin. Moni myyjä näyttää lisäävän muutamat kymmenet bahtit perushinnan päälle ja kiskomalla puolestaan hintoja sais varmasti hivenen alas, mikäli huutokauppakeisaria löytyy sieltä itsestään. Sinänsä hyvin harvakseltaan meille on tullut sellainen olo, et nyt pitäs alkaa vääntämään ku puhutaan about jostain 2,5 euron tuotteesta. Tämä johtuu myös osittain vieraanvaraisuudesta. Hölmö olo vääntää muutamasta kymmenestä sentistä tai eurosta. Ollaan onnellisia, et saadaan olla täällä, eikä kylmässä ja pimeässä Suomessa. No offence. Massihommat on muutenki jännä juttu. Taksilla - siis auton ulkomuodon omaavalla taksilla, jossa on mittari, pääsee käsittämättömän pitkiä matkoja vajaa parin euron hintaan. Samaan aikaan tuk-tuk -kuski yrittää viedä nelinkertaista summaa lyhyestäkin taivalluksesta. Sama toistuu aika monissa palveluissa. Chinatownissa pyydettiin mm. teekupposesta 6 euroa ja tietyissä ravintoloissa paikallisesta bissestä pystyy pulittaan kotimaasta tutun hinnan mikäli lompakossa on liikalihavuutta. Maalaisjärjellä ja muutaman päivän tutkimisella pääsee jo todella pitkälle, eikä päiväbudjetti nouse paljoa yli kymppiin yhteensä. Tämähän on tietty kiinni siitä, mitä haluaa duunaa.


People. Like said, very friendly and polite. They contact you even from long distance and help automatically if they feel we’re in need of a guidance. Yesterday for example, bunch of guys invited us to share a drink with them. And of course we did. There we were, drinking some local booze and taking pictures of each other. That’s cool! Back home, lot of peeps warned us how careful we should be around here, and how everybody is trying to cheat us immediately. Well, that’s true on some level. Mostly when it comes buying stuff. They do their best to get few extra bahts out from your wallet. Usually you can get the price down but when buying something worth of 3 euros, we haven’t done that yet. Maybe it’s because of hospitality of locals. And after all, we are grateful that we can be here instead of our dark and cold home country. Money is funny thing here anyway. You can drive ridiculously long way with taxi (car) with less than than two euros. But then you also can spend 4 times more money on tuk-tuk taxi for a wayyy shorter trip. In Chinatown, they tried to charge 6 euros for a cup of tea and one time we ended up paying same amount for beers in this one bar. It takes nothing but common sense and few days experience and you don’t pay more than 10 euros (together) a day for your daily stuff. Of course it depends how you wanna live and what you wanna do.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙

Turret. Ne on kaikki siellä yhdellä alueella, onneksi. Ainaki tuntuu siltä. Meil on hotla hieman pohjoisemmassa Khaosan Roadin tyylisistä spoteista, eikä täällä meidän hipiäisiä ole nimeksikään. Eilen käveltiin useempi kilometri paikalliseen yömarkettiin, joka sijaitsee nimenomaan täällä hivenen pohjoisempana, eikä nähty koko reissun aikana ku kourallinen jengiä, jotka muistutti meitä. Parempi näin, uskoisimme. Se melu ja ne sisäänheittäjät kauppaamassa kaikkea ping-pong showsta skorpioni-tikkuihin ei houkuttele paljoakaan. Despacitoa liian lujalla, ei välttämättä. Ok, hieman kärjistetysti, myönnettäköön. Tää on muutenki mukava kaupunki kävellä ja ihmetellä. Sit ku ei jaksa enää, ni taksi alle. Myöskään turhia nousuja tai laskuja täällä ei koe - siis tällä tarkoitamme maaperästä johtuvia nousuja ja laskuja, koska tää on niin tasanen kaupunki ku kaupunki voi vaan olla.


Tourists. They're all in the same area, thank goodness. At least how it feels to go around here. Our hotel is located bit more north compared to spots like Khaosan Road and you don’t really see people like us around here. Yesterday we walked multiple kilometers to local night market here at the north side and didn’t see more than few that looked like us. Better that way, we think. All that noise and barkers trying to convince you to buy ticket to ping-pong show or eat that scorpion-on-a-stick is not our piece of a cake. Who wants to listen to despacito too loud from bad speakers anyway? Ok, maybe we exaggerate a little bit here but still. Anyway, this city is fun to walk, no ups and downs - i mean geometrically. Too much Chang & fun is a different story. When too exhausted of walking, just let that cheap taxi do the trick.





Fellas serving the finest at the JJ night market.





You're not gonna say no when local wants to salute you!





Wonder how many small food trucks there are in Bangkok.





Hectic Chinatown.





Cables. What happen if they have to replace just one?



All in all. Bangkok rocks! Ehkä kaikilla, jotka anto ymmärtää toisin, on aina ollu niin kova kiire seesteisempään kohteeseen, et BKK koetaan ahdistavana, haisevana ja ällöttävänä, koska päähän on piirtyny jo kuva täydellisestä biitsilomasta Thaimaassa. Meillä tosin ei kiire paina, joten ehkä siksi tää kaupunkikin avautuu ihan eri perspektiivistä?


All in all. Bangkok rocks! Maybe everybody saying the opposite just been busy to get on to that perfect beach and that’s why BKK has felt so oppressive, stinky and disgustful. We tho, we don’t have to rush and maybe that’s why we’re able to feel this city from a whole different perspective?


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


PLAN! Nyt meillä vihdoin on pieni suunnitelma. Se on siirtyä etelään noin 250 kilometriä. Siel on mesta nimeltä Prachuap Khiri Khan. Pieni tulkinta Google -palvelussa lupaili ainakin kohtuu rauhaisaa idylliä. Tästä paikasta ei myöskään pidetä liikaa mölyä, joten oletamme sen olevan vain ja ainoastaan hyvä asia! Katsotaan miten käy...


PLAN! We finally have small plan. And it is to move around 250 kilometers down south to this place called Prachuap Khiri Khan. Little bit of Google promise nothing but good. Peaceful and quiet. Not that many stories of this place anyway and we consider that as a very good thing! Let’s see how it turns out...



by Tour le Couple






"to the unknown"



16.11.17



Kohta se on siinä. Se omituinen, tuntematon, hämmentävä, sopivan villi kortti, joka me päätettiin valita meidän elämään. Eli myydä kaikki ja lähteä maailmalle ilman suurempaa suunnitelmaa. Fiilikset on ultimaattisen timanttiset vaikka säätöä on edelleen ja lähtöpäivä tulee niin nopeaa, että ei sitä tajua vaikka yrittäisi kuinka. Puoltoista viikkoa herranenaika. Se on tossa noin. Ihan hyppysissä.


This is starting to be it. That weird, unknown, confusing wild card that we decided to pick from the card deck. Of course by that we mean by getting rid of everything and leave to travel the world without bigger plans. Ultimate feeling, have to say! There’s only one and half week to go. That’s nothing. It’s right there. Just around the corner.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Kieltämättä tahti on ollut enemmän kuin tahdikas, mutta silti suuremmilta hajoiluilta tai saatikaan stressailuilta on selvitty. Mitä nyt Inkerillä on ehkä jotain pientä hikipisaraa ollut otsalla aika ajoittain. Anyway. Ostettiin rinkat. Käsimatkatavaran kokoiset rinkat. Sellaset 40 litraset. Toinen pitää huolen mukaan lähtevästä elektroniikasta ja toinen puolestaan vaatteista sekä tarvittavista muista välineistä. Voisi kuvitella, että vähistä kantamuksista olisi plussaa tällä reissulla. Less is more.


We’ve been busy. More than busy time to time but no bigger stress around. Maybe Inkeri a little bit but nothing that we can’t handle. Anyway. We bought backpacks, small ones. Ones that we can take along us to airplane. 40 liters. Another one of us takes care of cameras and rest of the electronics and another ones responsibility are clothes and… well everything else. Would think that it’s an advantage to travel with as small back as we can. Less is more you know.





Test driving the drone.



Rokotukset. Niistä olikin aiemmin juttua, mutta voi jösses sentään ne tuli loppujen lopuksi kalliiksi. Maksettiin yhteensä jumankeikka vajaa 900 euroa koko setistä, siis molemmille yhteensä. Toisaalta kyllä ne sit suojaavatkin suurinpiirtein koko loppuelämän. (btw, luvatkaamme laittaa myöhemmin tarkempaa jäsentelyä massijuttujen suhteen, et kuinka paljon sitä itseään on nyt sit kaikkeen oikein kulunut alkuhässäköihin.)


Vaccinations. Already posted about them but damn, have to say, they expensive. After all we ended up paying almost 900 euros of whole set, for both of us. Crazy money. On the other hand they will keep you protected pretty much all your life. Long time anyway. (btw, later on we will set up a proper detailed list of how much money we’ve spent and for what.)


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Viisumit. Välillä ollaan vähän huitshapeleita tällasten juttujen kanssa. Ollaan just menos Helsinkiin säätään 60 päivän viisumi kuntoon. Normisti 30 pvä saa ymmärtääksemme käydä ihan kasuaalisti passia vilauttamalla, mut pidemmälle ajalle pitää olla jotain fiksattuna. Thank goodness, tässä keississä käsittelyaika on vain neljä päivää. Fiksattiin samoissa kuumotuksissa myös Vietnamin vastaava kuntoon jo ennakkoon. Sinne siis tammikuun puolessa välissä as planned. Mitenhän lie, oliskohan päästy silti maahan ja voitu hakea vaikka pidempää viisumia sit paikan päältä..?


Visas. Well, we are little bit haphazard what it comes to certain stuff. We are actually on our way to Helsinki right at this very moment to go fix up the Thailand visa for 60 days. Normally you can spend 30 days there with just by showing your passport. Thank goodness, in this scenario it only takes 4 days for them to handle our application. We also fixed our visa applications for upcoming trip to Vietnam in half January at the same time. Wonder would it been still possible to enter Thailand and apply for longer visa when you already there..?


⬖ ⬘ ⬗ ⬙

Asunto. Ollaan oltu nyt kaks viikkoa kodittomia. Kuinka hienoa! Punkataan käytännössä hyvän ystävämme sohvalla. No okei, välillä myös sängyllä. Joey bro, big respect for everything you've done! Ei tullut eroahdistusta puutaloidyllin suhteen vaikka aika omituiselta tuntuikin painaa vikaa kertaa juuri se kyseinen ovi kiinni.


Accommodation. So, we been homeless for two weeks now. How great! We’ve been crashing at our friends couch. Sometimes even in bed. Joey bro, big respect for everything you've done! That’s more than enough! Wasn’t that hard of letting go of our lovely wooden house even it felt kinda weird to close that door for the last time.





Love is love!



Perhe ja lähipiiri. Mielenkiintoisen haikea efekti halata ja hyvästellä tärkeitä ihmisiä ympärillä, kun tietää, ettei heitä enää näe ennen reissua. Aivan kuin viimeistä kertaa. Tai, no. Mistä sitä tietää vaikka viimeinen kerta oliskin, mut sanottakoon sen olevan helposti isompi fiilis kuin luopuminen jostain omaisuudesta - vaikka kuinka arvokas omistus kyseessä olisikin.


Family and friends. It’s pretty interesting how sad and strong that effect is to hug and say goodbye for the last time for people you know you won’t see anymore before the trip. Just like last time. Well, of course it could be last time but like… It’s much stronger feeling than letting go of something you own - no matter how valuable that something is.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Kissat. Meidän söpöt, pienen pienet kissanpennut. Ensi viikon loppupuolella ensimmäiset kaksi neljästä pääsevät uuteen kotiin ja loput sitä seuraavalla viikolla. Kaikille löytyi koti lähipiiristä tai ainakin heidän lähipiiristä, joten luopuminen ei tunnu niin maksimaalisen pahalta. He ovat nimittäin äärimmäisen ihania. Funtsi eli mama cat jää asusteleen mummolaan. Siellä sillä on hyvät oltavat.


Cats. Our cute little kittens. Next week 2 of those beasts out of 4 get in to new home and rest week after that. Little predators, they too cute. Mama cat, queen itself, stays at Inkeri’s parents. It’s good for her in there.


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Mitä vielä? Annettiin mm. Ilta-Sanomille ja muutamalle muulle pienehkö haastattelu meidän tulevasta reissusta ja se näyttikin herättävän sopivasti keskustelua ihmisten keskuudessa. En tiedä mitä oletimme, mutta siis 90-prosenttisesti oikein positiivista spekulointia. Iltiksen haastatteluun pääsee klikkaamalla linkkiä: https://www.is.fi/matkat/art-2000005450554.html.

What else? We gave few interviews about our upcoming adventure. It seemed to lighten up conversation in comment section like we thought it would. Still, have to say, don’t know what we expect but 90% of the “feedback” was positive haha. Link to Ilta-Sanomat interview (in Finnish): https://www.is.fi/matkat/art-2000005450554.html


⬖ ⬘ ⬗ ⬙


Next week we go! That’s fucking crazy!!


Next update outside of Finland.




by Tour le Couple






"TOUR LE COUPLE"



18.10.17



Päätettiin myydä meidän asunto, liiketoiminta sekä irtaimisto ja lähteä matkalle määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Sunnuntai-aamuna 26. marraskuuta turkulaiset tutut kadunkulmat muuntautuvat about 40-kertaisiksi ja kantavat nimeä Bangkok. Meillä on hotellivaraus ensimmäiseksi 7 päiväksi, joiden aikana keksimme seuraavaan - mitä luultavammin hieman seesteisemmän kohteen ja asetumme aloillemme. Ehkä. Pyrkimyksemme on olla suunnittelematta liikoja. Mitä tapahtuu, sitä ei tiedetä itsekään, mutta ihan helvetin fiiliksissä ollaan!


So, we decided to sell our house, our business and basically all our stuff we own and leave to travel the world for unspecified time. 26th of November we fly all the way to Bangkok, Thailand. We have a hotel reservation there for the first 7 days. In that time our plan is actually make a plan to figure out where to move next. What's going to happen and where we'll end up, that's a mystery but damn we're excited!





Tour le Couple logo design.



Viikko Bangkokissa ja sit sieltä jonnekin. Parasta on, että ei välttämättä tarvitse tietää ennen kuin on tilanteessa itsessään. Meidän ainut suurempi suunnitelma on liikkua Vietnamiin tammikuun puolenvälin tienoilla. Kaikki loput pläänit tehdään paikan päällä missä ikinä olemmekin. Niin käsittämättömän rentouttava ajatus! Nähtäväksi toki jää onko ajatus yhtä ihastuttava toteutuksen tasolla.


One week in Bangkok, then to somewhere. Best thing is that we don't necessary have to know until we're in the situation itself. Only bigger plan we have is to move to Vietnam in half way January. Every other plan we make, we about to make it on the go. So relaxing thought!!





Soon we go, there's still some stuff to do though.



Säätö. Se on aina läsnä elämässä, johtuneeko sitten yrittäjyydestä jonnin verran, mutta tässä tapauksessa kaikki on tuntunut menevän todella vankasti omalla painollaan. Otettiin matkavakuutus näin ensalkuun vuodeksi. Tarkastellaan jatkofiiliksiä sen jälkeen. Rokotuskertoja on kolmin kappalein ennen h-hetkeä. Näiden kans pelailu meni tosi iisisti - tosin Japanin aivokuumeelta suojautuminen oli keskiverto-ibumaxia hivenen kalliimpaa touhua. Matkustusvälineistöä on spekuloitu vielä toistaiseksi turvalliselta etäisyydeltä. Tavoite olisi pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla. Onkohan se liian kunnianhimoinen ajatus?


Everything have seemed to go very nicely on it's own. We bought travel insurance for one year - for the starters. Let's see what our feelings tells us after that. We been also busy taking different kind of vaccinations - nothing special with that, although covering ourselves from Japanese encephalitis was not the cheapest thing we've bought from the pharmacy. We've also been thinking to leave to travel only with hand luggage. Interesting to see is it too ambitious to do so.





Thank goodness we found good homes for these little predators.



Nyt sen vasta tajuaa kunnolla kun myydään arkipäiväisiä käyttöesineitä tauluista sohvapöytiin pois reissun alta. Tulee fiilis, et hetkinen hei, jotain on oikeasti tapahtumassa. Toisaalta se kaikki on vaan materiaa, jota on aina aikaa rohmuta loputtomat romuläjät ympärille. Kuinkahan paljon ihmisen turvallisuuden tunteesta tulee eri värisen ja kokoisen tavaran kautta.


Now you actually realize it when you sell stuff you've used to see everyday from wall pictures to couch tables that hey, something different is happening. But after all it's only materia that you can always buy endless amounts around you when needed. Just make us wonder how much of that 'safe' feeling comes through different kind of stuff exactly.





Bye bye our lovely wooden house.



Asuttiin puutalossa Turussa. Molemmilla oli mm. duunikuviot ihan kivasti. Sitähän sitä aina eka kysytään. Oma yrityskin teki jopa ihan tulosta. Kissakin oli, nyttemin vieläpä maailman söpöimpien pentujen kera. Oli tekniikkaa, löhösohva ja useampia stream-palveluita. Jotenki kaikki tuntu silti itsensä toistolta. Kun ei erota enää mikä viikko tai kuukausi on meneillään, niin jotain pitää tehdä. Jokseekin kaikki vaan natsas tän reissu-ajatuksen kanssa. Sitäpaitsi miksi ei? Mitä me jäädään tänne odotteleen. Ylennystä? Velattomuutta? Perheenlisäystä? Eläkepäiviä? Emme löytäneet näihin vastausta ja siinäpä se syy kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän matkan takana onkin.


Ja se, että nyt meillä on aikaa toisillemme vaikka kyllästymiseen asti. <3


We lived in a beautiful wooden house in small town here in Finland. Everything was perfect! For both of us work was fine for example, that's what people always asks first, right. We had a business together. It made profit alright. We even had a cat, with kittens. We had lot of equipment around us, big couch and different sources to stream our favorite TV-shows but somehow it all felt like something was missing. We had to make moves to keep ourselves energized and happy. And hey, why to stay after all? What are we all waiting for? To get promoted? To get debt free? To multiply? To retire? We couldn't find answers to these questions and that's pretty much a whole idea behind this trip.


And of course that now we finally have time to each other till we bored. <3




by Tour le Couple